Jo pitempään
Auden on ollut mielessä englanninkielisenä runoilijana johon voisi tutustua, ja tämän valikoiman luettuani voisin lukea lisääkin.
Tähän valikoimaan on valikoitu nk. kevyempää runoutta: tyylillisesti monenkirjavaa materiaalia, lauluja, balladeja, limerikkejä yms, runoutta joka ei ota itseään kovin vakavasti (herkät kaunosielut saattavat hermostua joistain kokoelman runoista) mutta jossa näkyy kuitenkin omistautuminen ja taito, ja se että runo on hauska ei tarkoita etteikö se voisi olla myös fiksu tai ajatuksiaherättävä...silti monta olisi runoilijaa jonka tuotannossa esim. rivot limerikit olisivat jokseenkin outo lisä, tässä ne sopivat oikein hyvin muun runouden seuraan, itseironiaa käytetään joten samoin irvaillaan myös sille mitä runous voi tai runouden pitää olla.
Tätä lukiessa tuli mieleen myös ajatus jonka olen aika ajoin kuullut esitettävän runouden yhteydessä (sen lisäksi että runoudella on kieltä uudistava tehtävä), eli yksittäisen runoteoksen ja runoilijan suhde traditioon, kuinka runouden lukeminen ja ymmärtäminen vaatii yleensä kykyä ymmärtää tämä suhde.
Tässä ja muussa lukemassani, myöhemmässäkin, brittirunoudessa leimaa-antava piirre on nimenomaan hyvin pitkän tradition tunne, Auden viittailee sujuvasti vanhoihin kansanballadeihin ja modernimpien tunnelmien ohella kirjoittaa runoja jotka voisivat tyylillisesti olla hyvin 1700-luvulta (silloinkin kun sisältö tai kieli ehkä ei), ja muussakin lukemassani usien tuntuu että Chaucer, Shakespeare, Byron, Keats ja Wordsworth ovat tuttuja siinä missä TS Eliotkin.
Onko Suomessa historiaa? Tarkoittaako suomalaisessa runoudessa traditio ja konteksti viimeistä kymmentä vuotta tai korkeintaan edellistä sukupolvea? Kalevalan olemassaolo ehkä juuri ja juuri tiedetään, mutta keskusteleeko nykyrunoilija Siljon, Sarkian tai Mannisen kanssa?
Tavallaan tämä vaikeuttaa myös runouden lukemista ja runokentän seuraamista, siinä missä briteillä historia on yhteinen (ja tuntuu että sama pätisi myös moneen muuhun suureen kulttuuripiiriin) niin jos konteksti siirtyy ja vaihtuu koko ajan niin kuinka moni siitä pystyy olemaan perllä?
Epäilemättä tällä jatkuvan uudistamisen tavalla pystyy tuottamaan hyvin uudenlaista kieltä, mutta jääkö uudenlaisen kielen vaikutus sitten sen verran marginaaliseksi että kielen uudistuminen jää tapahtumatta, uudet kirjat voi lukea ja silti
siteerata vain Racinea ja Flaubertia kun tietää ketkä ovat sen arvoisia että kannattaa osata ulkoa.
O Tell Me the Truth About Love
Some say that Love's a little boy
And some say he's a bird,
Some say he makes the world go round
And some say that's absurd:
But when I asked the man next door
Who looked as if he knew,
His wife was very cross indeed
And said it wouldn't do.
Does it look like a pair of pyjamas
Or the ham in a temperance hotel,
Does its odour remind one of llamas
Or has it a comforting smell?
Is it prickly to touch as a hedge is
Or soft as eiderdown fluff,
Is it sharp or quite smooth at the edges?
O tell me the truth about love.
The history books refer to it
In cryptic little notes,
And it's a common topic on
The Trans-Atlantic boats;
I've found the subject mentioned in
Accounts of suicides,
And even seen it scribbled on
The backs of railway guides.
Does it howl like a hungry Alsatian
Or boom like a military band,
Could one give a first-class imitation
On a saw or a Steinway Grand,
Is its singing at parties a riot,
Does it only like Classical stuff,
Will it stop when one wants to be quiet?
O tell me the truth about love.
I looked inside the summer-house,
It wasn't ever there,
I've tried the Thames at Maidenhead
And Brighton's bracing air;
I don't know what the blackbird sang
Or what the roses said,
But it wasn't in the chicken-run
Or underneath the bed.
Can it pull extraordinary faces,
Is it usually sick on a swing,
Does it spend all its time at the races
Or fiddling with pieces of string,
Has it views of its own about money,
Does it think Patriotism enough,
Are its stories vulgar but funny?
O tell me the truth about love.
Your feelings when you meet it, I
Am told you can't forget,
I've sought it since I was a child
But haven't found it yet;
I'm getting on for thirty-five,
And still I do not know
What kind of creature it can be
That bothers people so.
When it comes, will it come without warning
Just as I'm picking my nose,
Will it knock on my door in the morning
Or tread in the bus on my toes,
Will it come like a change in the weather,
Will its greeting be courteous of bluff,
Will it alter my life altogether?
O tell me the truth about love.
