Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arja Tiainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arja Tiainen. Näytä kaikki tekstit

15.1.13

Arja Tiainen - Lapsilta kielletty

Tiaisen edellinen oli hilpeä temaattinen kokoelma autorunoja, tässä uudessa kirjassa selvitellään elämää laajemminkin mutta kirjoittamisen jutusteleva puhesävy säilyy. Tunnelma on haikeampi, mm. leskeyttä pohditaan usean runon verran ja useimmiten ironisesti (ainakin toivottavasti) myös "vanha kellarissa valittaa"-materiaalia riittää.
Niinkuin tuossa edellisessäkin kirjassa, monet runot tuntuvat aika luonnosmaisilta, yksittäisistä jupisevista tekstinpätkistä ei aina ota selvää että mitä niissä ollaan sanomassa ja jotkut runot etenevät kuin sana-assosiaatiolla tehdyt listat (laittomista lakoista siirrytään lakkojen poimintaan jne). Toisaalta Tiaisen tekstien viehätyksessä on rosoisuudella suuri osuus eli kai se on otettava mitä kirjailija antaa.

Myös Jaana on lukenut tämän.

Mammutintappajat

Hänen jälkeensä en voi ketään rakastaa.
Ainakaan niin että heti järjen veit.
Piinallista olla sillä lailla vanki.
Taivaallista tietysti.

Pilvi laskeutuu yllemme.
Aika pysähtyy.
Olemme syyntakeettomat
alkuihmiset, mammutintappajat.
Asetumme eläimentaljalle,
nukumme sylikkäin. Emme pelkää
sapelihammastiikereitä, emme mitään.

22.11.09

Arja Tiainen - Tää tojota ei lähe liikkelle (2006)

Tiaisella on sympaattisen jutusteleva kirjoitustyyli, ja tästä kirjasta joka pyörii autoilun, ajokortin ja muiden samojen teemojen parissa (alaotsikkona kirjalla on "ajopäiväkirja") tulee epäilemättä hyvälle tuulelle. Puhekielestä ja monologisuudesta tulee teksteihin myös lausunnan tuntu, vaikka toisaalta ääneen kuultuina monesta näistä varmanakin menisi terä...

Mutta lukija on pakotettu kysymään että onko tämä nyt sitten oikeasti runoa. Tämä voisi mennä myös fragmenttimuistiinpanoista aiheiksi kolumnisarjaan johonkin autolehteen...

Rakkaus koneisiin

Eihän kukaan nyt koneisiin rakastu?

Ei vai, tunnen monia. Vaihtaisivat koska tahansa
ikävän ihmissuhteensa hyvään autoon.
Parempaan tietokoneeseen. Purjeveneeseen.
Veneet kyllä käsitän, ne on romanttisia.

Ihmisiin voi pettyä, mutta autokin voi tuottaa
harmia, jättää tielle. Siinähän istut ojanpenkalla,
harmin kyyneleet poskilla. Ohiajajat katsoo.
Kyllä on tyhmä, on ostanut fiaskon.
Lupaava työpaikka menee sivu suun.
Selitä siinä sitten. Joku vaijeri katkes.