16.6.18

Dekkariviikko: Boileau-Narcejac - Sueurs froides (D'entre les morts / Vertigo)


Leffakansi! Ja leffanimi: kirjan alkuperäinen nimi on D'entre les morts (= kuolleiden joukosta), mutta minun painokseni kantaa nimeä Sueurs froides (= kylmät hiet), koska sillä nimellä tunnetaan ranskaksi Hitchcockin elokuva Vertigo.

Tämän Boileau-Narcejacin kirjan kanssa päästään siis toden teolla testaamaan teoriaa onko kirja oikeasti aina parempi kuin siihen perustuva elokuva, kun kyseinen leffa on nimetty Sight & Soundin vuoden 2012 kriitikkoäänestyksessä maailman parhaaksi...

Tarina pysyy pääosin samana: mies pyytää ystäväänsä, korkeuskammosta kärsivää entistä poliisia, tarkkailemaan vaimoaan koska tämä on alkanut käyttäytyä oudosti, etsivän ja naisen välille syttyy jonkinlainen yhteys mutta nainen tekee kuitenkin itsemurhan hyppäämällä korkeasta tornista...mutta kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Miljöö on tietysti eri (ja tässäkin, kuten aiemmin lukemassani Les louvesissa, toinen maailmansota jyrisee epämääräisesti taustalla), elokuva on rytmitetty jossain määrin eri tavalla toisaalta tiiviimmäksi paketiksi ja toisaalta joissain kohdissa sopivasti laajentaen ja erityisesti jälkimmäisessä puoliskossa on tehty isompia muutoksia vaikka sama teema obsessiivisesta rakkaudesta kuolleeseen naiseen onkin mukana.

Tässä näkyvät myös samat piirteet kuin Les louvesissa, henkilöt jäävät vähän ohuiksi eivätkä kovin miellyttäviksi, ja kerronta on usein melkein hysteerisen korukielistä, joka paikoin onnistuu luomaan kyllä hyvin painostavaa ja obsessiivista tunnelmaa mutta myös epäonnistuu joissain dramaattisissa kohtauksissa...mutta onhan tässä kieltämättä niin hieno koukku että hyvä elokuvantekijä pystyy siitä tekemään loistavan elokuvan. On se leffa selkeästi parempi mutta kyllä tämä oli kuitenkin varsin kiinnostava teos siihen rinnalle.

Pääsinpäs osallistumaan dekkariviikolle.

12.6.18

Anja Vammelvuo - Totuuden iskut


Eipä ollut Anja Vammelvuokaan ennestään tuttu kirjailija muuten kuin ajoittain nimen nähden runohyllyjä selatessa...
Tämä on suht myöhäistä tuotantoaan, ja kokoelman alussa olevissa runoissa käsitellään leskeyttä, puolison kuolemaa, henkilökohtaista ja usein akuuttia kaipausta ja surua. Tämän jälkeen siirrytään yhteiskunnallisille areenoille, poliittisesti tunnustetaan voimakkaasti punaista väriä mutta samalla katsellaan nuorempaa polvea (vuosi on 1973, kuohuvaa aikaa), itse pitkän linjan vasemmistorunoilijana hieman sivusta ajoittain hymähdellen muttei vailla ymmärrystäkään kun on ehkä itse ollut samanlainen...
Vähän tästä tulee mieleen Arja Tiainen, ei ehkä samanaikaisena mutta samanikäisenä. 

Kirkkaimmillani uljaimmillani olin paljolti väärässä.
Sen totuuden iskut pitävät minut elossa,
kun sukupolveni luutuu.

9.6.18

Renée Vivien - La Dame à la louve


En ollut tästäkään kirjailijasta ennen kuullut vaikka teoksiaan on näköjään käännetty sivistyskielille ja tämänkin blogin lukijoissa on varmaan heitä joita kiinnostaa...

Kirjailija taitaa myös kuulua heihin jossa taiteilijan henkilöllisyys nauttii myös suurta huomiota, ehkä suurempaa kuin varsinainen tuotantonsa...Renée Vivien on salanimi, britti Pauline Tarn muutti aivan 1800-luvun lopulla Pariisiin ja alkoi kirjoittaa ranskaksi salanimellä, ensin R. Vivien, sitten René Vivien ja lopulta Renée Vivien, samalla kun tuli tunnetuksi kirjallisissa piireissä julkilesbona ja muutenkin värikkäästä elämästään (myös kuollen nuorena).

Tämä 17 novellin kokoelma on varsin hämmentävä paketti, lajityyppien kirjo on rajua, mukana on suht perinteisiä novelleja, proosarunoa lähestyviä fragmentteja, legendoja ja conteja, essee, mininäytelmä...käytetyssä kielessä on myös jotain erikoisuuksia, ilmeisesti tarkoituksellisia jo aikanaan vanhahtavaa kieltä muistuttavia piirteitä, ja novelleissakin liikutaan kirjoitushetken ohella vähän historiallisemmissakin miljöissä sekä myös antiikin myyteissä tai Raamatun Vanhassa testamentissa...

Ilmaisumuotojen kirjo on laaja, mutta teemoissa ja aiheissa sen sijaan on yhtenäisyyttä, puheena ovat miehet ja naiset, kertojina usein miehet ja kertomuksena usein tuhoava eros: Vivienin naisten erinomaisuutta korostetaan mutta tähän liittyy läheisesti suuri itsetuhoisuus, ja jos ei itse ymmärrä tuhoutua niin ne miehet auttavat asiaa: teosta leimaa aikamoinen misandria ja tuon naisten kuolemankaipuun ja lajityyppikirjon kanssa lopullinen keitos on kyllä kiinnostavan dekadentti.

Novellihaasteeseen peukutan tässä Le voile du Vasthi -novellin sävyä, novelli kertoo Raamatun Esterin kirjan ensimmäisessä luvussa tapahtuvasta episodista ja kuningatar Vasthista eri näkökulmasta, ja tässä arkaainen, symbolis-dekadentti tyyli sopii erinomaisesti kerrottavaan legendaan.

5.6.18

J.K. Ihalainen - Sytykkeitä



Pitkän linjan tekijä näkyy tämä J.K.Ihalainen olevan, vaikka en muistakaan aiemmin tuotantoaan lukeneeni, mutta nyt tämän uusimman Sytykkeitä.

Temaattisesti kirja jakautuu näppärästi kahtia, eroottiseen ja poliittiseen puoliskoon. Ensimmäisessä ollaan tai ei enää olla parisuhteessa tai muuten käsitellään erosta, joka joskus sytyttää ja joskus polttaa. Jälkimmäisessä taas puhe on yhteiskunnasta, poliittisista tilanteista, digitalisaatiosta ja sen kritiikistä. Ristivetoa näiden välillä on vähän vaikka olisi voinut olla kiinnostava enemmänkin nähdä...

Parhaimmillaan Ihalainen on kahdessa pitkässä runossa, joihin kumpaankin saadaan toistuvilla elementeillä miellyttävä rytmi, ensimmäisessä intensiivisempi ja toisessa vähän keinuvampi ja pyörähtelevämpi. 
Muuten rakkausrunoissa on kiinnostavia kielikuvia vaikka jotkut runoista jäävätkin vähän hajanaisiksi...yhteiskunnallisessa osuudessa taas vaivaa hieman aiheiden ja niiden käsittelyn ilmeisyys ja sitä kautta helppous, ei ole mitenkään erityisen originellia olla epäluuloinen Facebookia kohtaan (eikä se ollut sitä myöskään pari vuotta sitten kun tämä ilmestyi) mutta tässäkin osuudessa löytyy sitten ne pari erinomaisen oivaltavaa fraasia...

Eripari-ihmiset (ote)

Kerronpa teille vielä eripari-ihmisistä
harhailevista ja ajelehtivista ihmisistä
joilla on heti aamusa tuhkanharmaat kasvot
ja kortisoninkelmeä katse
sinnikkäistä ihmisistä
joissa on merensiniset raidat
itsepäisistä ihmisistä
jotka menevät aina rullalle
ja eriperin olohuoneen nurkkaan
itsestään paikalle siunaantuvista ihmisistä
jotka ilmestyvät parittomina
kuin sukat tyhjästä pesukoneesta
ja ihmisistä joiden parit
ovat kaiken aikaa eksyksissä lomamatkalla
tai kadonneet jäljettömiin Kallion yöhön
parittomista ihmisistä
jotka yksintanssivat tuulitunneleissa
kun parilliset ihmiset keinuvat
Tallinnan laivan tanssilattialla
ja kerronpa teille eripuraihmisistä
jotka asettuvat kyltteineen
pitkään jonoon vastamielenosoitukseen
ja toisista jotka sillan vastapuolella
asettuvat vasta-vastamielenosoitukseen
ne huutavat herjoja ja sloganeita toisilleen
ja niiden välissä sillalla seisovat poliisivoimat
joita ei voisi vähempää kiinnostaa
ja selfiet sinkoilevat ilmakehässä kuin tiiliskivet
ja Lidlin roskalava sytytetään tuleen

Kirja on luettu myös Kiiltomadossa, ja on lisä Runo18-haasteeseen.

3.6.18

Michel Tournier - L'aire du Muguet


Tournierilta on tullut luettua suomennettu tuotanto suurelta osin (Perjantai olisi vielä lukematta) ja blogattukin aika monesta, ranskaksi löytyy vielä lisää...
Joihin tämä teos ei kuitenkaan kuulu, pari ekaa sivua tuntuivat tutuilta ja niinpä tämä on yksittäisnide novellista joka on ilmestynyt suomeksi Punainen kääpiö -kokoelmassa nimellä Kielohaka. 

Tarina on novellimaisen tiivis, kaksi rekkakuskia ovat usein tien päällä ja eräs kerta yhdellä pysähdyspaikalla nuorempi, Pierre, kohtaa nuoren Marinetten...mutta aita erottaa nämä kaksi ja yritys tavata muualla ei mene ihan toivotusti...ja mukaan tulee sitten Tournier-maisesti muuta symboliikkaa, vaeltajista ja paikallaanpysyjistä, myyteistä, aavikon karavaaneista ja kuinka näyteikkunan takana asiat näyttävät kauniimmilta kuin ne varsinaisesti ovatkaan.
Ei parasta tuotantoaan mutta ihan mallikas ja tällai nuorisommallekin väestölle sopiva ja valikoitu.
Joskin samalla on todettava että Tournierin kieli ei ole helpoimmasta päästä, sanasto on varsin laajaa joten sanakirjaa kaipaili vähän turhankin usein (ja kaveri oli lukenut yhtä toista Tournierin kirjaa ja totesi saman, paljon outoja sanoja mikä tekee lukemisesta hidasta ja vaivalloista), joten jatkan tuotantonsa parissa ehkä joskus myöhemmin. 

Noin muuten halusin nostaa esiin nämä pienet pokkarit, joita Folio-sarjassa on julkaistu paaaaljon ja muitakin samantyylisiä sarjoja löytyy (ja joitain näitä onkin jo päätynyt blogatuiksi). 
Kustantajien mallit ovat jokseenkin erilaiset, Suomessa suosikkijulkaisumallina tuntuu olevan paksut kovakantiset arvokkaan oloiset teokset joilla on sitten myös kova hinta ja rahat otetaan siis näin harvemmista myydyistä kappaleista, tällaisiksi massapokkareiksi päätyvät yleensä vain teokset jotka ovat olleet jo bestsellereitä. 
Ranskassa (ja mitä olen nähnyt niin ymmärtääkseni myös englanninkielisissä isoissa maissa) taas julkaistaan suurelta osin pokkareita halvalla ja kovakantisena kaunokirjallisuutena näkee lähinnä arvostettujen klassikkokirjailijoiden koottuja/valikoituja teoksia. Näitä yhden tai parin-kolmen novellin valikoimiakin on varsin paljon tarjolla, jolloin voidaan oikeasti jo puhua taskukirjoista. Ja hinta ei tosiaan päätä huimaa, Foliolla on oma kahden euron sarja eikä loppujenkaan hinnat varsinaisesti päätä huimaa...

Tähän liittyy tietysti läheisesti myös kirjojen saatavuus ja mistä ihmiset niitä hakevat. Suomessa on laaja ja kattava kirjastolaitos jonka käyttöön paksut ja kovakantiset sopivat hyvin ja hinnalla ei ole niin väliä, Ranskassa yleinen kirjastolaitos on niukempi mutta kirjakaupat ovat hyvin varustettuja. Täällä siis odotetaan että jos haluaa lukea kirjan, se pitää yleensä ostaa, mutta kun yhden keskihintaisen suomalaiskirjan hinnalla saa täällä helposti 3-10 kirjaa niin onhan se selvää että kirjojen myynti toimii ihan eri logiikalla...

Vaikka kirjastolaitos onkin suuresti hyödyksi lukemisharrastukselle ja sivistykselle ylipäänsä, kirjakaupalle se on vähän kaksiteräinen miekka. 

31.5.18

Huhti-toukokuun luetut

Boileau-Narcejac - Les louves
J.M.G. Le Clézio - Peuple du ciel
Aari Surakka - Sielulitania
Barbara Pym - Quartet in Autumn
Guillaume Apollinaire - La Chanson du Mal-Aimé
Aaro Hellaakoski - Huojuvat keulat
Georges Simenon - Maigret et le fantôme
Juha Siro - Musta runokirja
Emily Brontë - Wuthering Heights
Arthur Schnitzler - Myöhästynyt maine
Friedebert Tuglas - Felix Ormusson
Ryunosuke Akutagawa - Hammasrattaat
Marianna Kurtto - Tristania
Félix Fénéon - Nouvelles en trois lignes
Aarni Kouta - Aurinkohäät
Jean-Patrick Manchette - Ô dingos, ô chateaux!
Djuna Barnes - Nightwood

Siinä missä parina edellisenä vuonna blogissa on ollut aika monenkirjava alkukielivalikoima, tällä hetkellä aktiivisesti edustetut lukukielet ovat nousseet kolmeen mutta samassa luvussa ovat myös keskeiset alkukielet, eli luvussa on lähinnä suomen-, englannin- ja ranskankielistä kirjallisuutta, muut ovat marginaalissa mutta kuitenkin vähän edustettuina. Tilanne ei tulle olennaisesti muuttumaan lähikuukausina.
Ja suomenkielinen kirjallisuus on suurelta osin runoutta, joten Runo18-haaste jolkottelee reippaasti eteenpäin (luvassa on siis jo sonettia pitempi nimiruno). Helmet-lukuhaasteeseenkin on löytynyt jo 34 kirjaa, jäljelläolevat 16 kohtaa alkavat tosin käydä jo hankalammiksi...
Novellihaaste II:ssa sen sijaan olen peukutellut jo tuplasti kaikki kategoriat, ja tässähän on vielä reilu kolme viikkoa aikaa...

Pitäsikin muuten blogata parista sarjakuvasta, kun niitäkin on tullut luettua aika paljon.

----------------------------
mies nainen muu
englanti 105 106 2 213
suomi 66 45 1 112
ranska 44 14 2 60
saksa 44 11 55
japani 37 10 47
italia 37 2 39
venäjä 26 7 2 35
ruotsi 23 12 35
norja 13 4 17
espanja 11 4 1 16
tsekki 12 2 14
unkari 7 2 1 10
arabia 7 2 1 10
tanska 7 2 9
puola 5 4 9
viro 5 1 6
kiina 3 2 5
portugali 2 2 4
islanti 2 2 4
slovenia 2 1 3
slovakia 2 1 3
muu 3 3
serbo-kroatia 2 1 3
hollanti 1 2 3
kreikka 3 3
iiri 1 1 2
latina 1 1 2
katalaani 2 2
turkki 1 1
albania 1 1
urdu 1 1
bulgaria 1 1
latvia 1 1
malta 1 1
bengali 1 1
473 240 18 731

30.5.18

Djuna Barnes - Nightwood


Kun olin edennyt tässä Djuna Barnesin kirjassa jo loppusuoralle niin tuttava kysyi mitä luen, ja kun nimi ei ollut tuttu niin kysyi mistä se kertoo. Takeltelu vastauksessa ei johtunut vain siitä että selitin asiaa ranskaksi..."tässä on öö ihmisiä ja sitten öö niiden elämät sivuaa toisiaan..."

Kovin juonivetoisesta kirjasta ei siis voi puhua. Keskeisessä osassa on nuori nainen Robin, josta ei juuri kerrota suoraan, vaan yleensä menneiden rakastettujen kautta, Felixin ja Noran ja Jennyn...ja runsaimpana ja äänekkäimpänä kommentoijana toimii sitten lääkäri Matthew O'Connor. Kerronta on katkonaista, paljon puhutaan mutta puheet alkavat eimistään ja päätyvät eiminnekään.

Esipuheessa T.S.Eliot sanoo tämän olevan romaani runouden lukijoille (joka on siis vähän eri asia kuin varsinaista runollista kerrontaa harjoittava romaani), ja ehkä minäkin päädyin lukemaan tätä vähän samaan tapaan kuin runoutta: tässä tapauksessa vain se tarkoittaa että tästä saattoi poimia monia hyvin kiinnostavia fraaseja, lauseita ja kappaleita vaikka ne jäivätkin usein irrallisiksi eikä kokonaisuus (koska minua kiinnostaa kokonaisuudet, en tapaa jäädä ihastelemaan mitään yksittäisiä lauseita vaikka olisivat kuinka hienoja) nyt ihan täysillä vakuuttanut.

Mutta niitä kivoja fraaseja tosiaan oli ja ehdin vähän arvellakin että jos tämä on hyvä kirja, se on hyvä enemmän sellaisilla tavoilla jotka eivät minuun niin vetoa (ja vähän enemmän tästä ovat innostuneet Tuomas, MarikaOksa, Juha...

Helmet-haasteesta otan kohdan 39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama (amerikkalainen Barnes muutti 20-luvulla Pariisiin ja tämä kirja taas on kirjoitettu suurelta osin Englannissa).

"Our bones ache only while the flesh is on them. Stretch it as thin as the temple flesh of an ailing woman and still it serves to ache the bone and to move the bone about; and in like manner the night is a skin pulled over the head of day that the day may be in torment. We will find no comfort until the night melts away; until the fury of the night rots out its fire."
"Then," Nora said, "It means - I'll never understand her - I'll always be miserable - just like this."
"Listen! do things look in the ten and twelve of noon as they look in the dark? Is the hand, the face, the foot, the same face and hand and foot seen by the sun? For now the hand lies in the shadow, its beauties and its deformities are in a smoke - there is a sickle of doubt across the cheekbone thrown by the hat's brim, so there is half a face to be peered back into speculation. A leaf of darkness has fallen under the chin and lies deep upon the arches of the eyes; the eyes themselves have changed their colour. The very mother's head you swore by in the dock is a heavier head, crowned with ponderable hair."