Tällainen löytyi Pasilan varastoista, norjalaisen runoilijan ilmeisesti tärkein proosateos jonka Ada Norna oli kääntänyt suomeksi 20-luvulla.
Markus on varsin vaatimaton kalastaja norjalaisessa kylässä, kalastelee, haaveilee puutarhasta, miettii hieman kaikenlaisia ja elelee kotoisasti vaikka ei olekaan niin rikas ja arvonsa tietävä kuin vaikka Kristen tai Truls. Tämä oli siis vähän kuin Antti Hyryn kirjat, vaikkei yhtä jännä.
Yhdeltä kantilta tässä tapahtumat tuntuivat vain seuraavan toisiaan ja loputtomasti jaariteltiin ei-mistään ja toisaalta Scott tuntui haluavan sanoa jotain suurta ja yleispätevää maailmasta ja ihmisistä ja ties mistä. Vilkuilin hieman kommentteja Librarythingissa ja ilmeisesti tämä on sitten joillekin vähän samanlainen kirja kuin Pikku Prinssi tai Lokki Joonatan tai Alkemisti, kovasti merkityksellinen ja syvällinen mutta jos ei satu osumaan oikeaan henkilöön tai milelentilaan niin lopputulos jää vähän pliisuksi.
Epäselväksi jäi myös että millä perusteella tämä on "kirje", vaikka kertoja toki puhutteli lukijaa muutamaan otteeseen...
Mutta kyllä tämän ihan huvikseen luki, leppoisat ja vähän vanhanaikaiset jaarittelevat lauseet liplattivat kuin veden laineet ja nytpä tiedän taas enemmän makrilleista ja huulikaloista ja valkoturskista ja hummereista ja ankeriaista...
Og koljen er kjendt for sin svarte flek
og for hun er god at skrabe
men bedst som hun er der, saa er hun væk,
og saa kan en sidde og gabe.
Det sam' er tilfælde med pigen paa jord,
kun at hun har flekken for inden
en mand er en mand og et ord er et ord,
men pigen omskifter som vinden.
(on tämä kirja siis ihan suomeksi, mutta oli mukaan jätetty myös pitkä kalastajalaulu alkukielellä...)
Tämä on toinen norjalaiskirja Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen.