Kun lukee toisista aikakausista ja kulttuureista tulevia kirjoja, kohtaa joskus varsin erikoisia tapoja ja käytäntöjä: tämä konkretisoitui tässä Fumiko Enchin romaanin alkuluvussa, jossa kieltämättä myös kirjan sivuhenkilöt ihmettelivät herra Shirakawan käytöstä eivätkä pidä sitä täysin sopivana.
Shirakawa, maaseutukaupungin arvostettu virkamies, kun on lähettänyt vaimonsa Tomon Tokioon ostamaan miehelleen jalkavaimoa. Kaikenlaisia tyttöjä miehellä tietysti on ollut, mutta parempi on hankkia vakituinen seuralainen kotiin, nimellisesti palvelijattareksi...ja Tomo, samuraisuvun tytär, toteuttaa tämän tehtävän yhtä suurella tarkkuudella ja tehokkuudella kuin kaikki muutkin kodin toimivuuteen liittyvät asiat.
Tästä eteenpäin seurataan Shirakawan perheen elämää luku kerrallaan episodimaisesti, tapahtumat kattavat monta vuosikymmentä 1800-luvun lopulta (Meiji-restauraatio oli tapahtunut mutta vanhemman ajan käytännöt ovat yhä hyvin voimissaan) 1900-luvulle. Shirakawan perhe on ulkoisesti varsin menestyksekäs, ja kirjan tarjoamat näkymät sisällepäinkin ovat kovin rauhallisia ja hillittyjä, ja se korostaa perheen kauheutta, rakkaudettomuutta ja viileyttä...ei tämä ole edes mikään perhehelvetti, tässä on asiat ihan vaan pielessä.
Joskus useampi vuosi sitten luin Enchin toisen kirjan Masks (joka, jos oikein muistan, kertoo myös aika oudoista ihmissuhteista) ja lisää tuotantoaan on haluttanut lukea (ja ehkä tuo Masks pitäisi lukea uudestaan). Tosin sitä ei kai ole käännetty paljoa, yksi kirja vielä taitaa olla englanniksi.
They must have been aged about fourteen or fifteen. There were two of them who formed a strikingly beautiful pair, yet as they were dancing, one exposed an arm that was thin, dark-skinned and undernourished, while the other had lines at the side of her sharp nose that showed when she laughed in a way that was brutal and made her look like a heron. The mere idea of such a girl gradually growing to maturity in their family was a chilling prospect, and for the first time Tomo felt almost grateful that her husband had left the choice to her.
After the young geishas had gone, she told Kin what she felt about them.
"You certainly have a good eye," broke in Zenko before Kin could reply. Kin herself, who during the past few days had beeb helping Tomo in assessing all kinds of girls, had sometimes found herself more alarmed than impressed by the sensitivity and acuity of Tomo's judgment.
Helmet-haasteesta otan kohdan 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan. Sota ei näy mitenkään keskeisesti, mutta siihen viitataan kyllä yhdessä luvussa (sota on vauhdittanut teollisuutta ja taloutta, mikä näkyy jopa toisen ja kolmannen luokan geishojen pukeutumisessa).
