Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ngaio Marsh. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ngaio Marsh. Näytä kaikki tekstit
22.11.13
Ngaio Marsh - Death and the Dancing Footman
Lisää klassista brittidekkaria.
Ngaio Marshin kirjoja olen muutaman lukenut Christien ja Sayersin jälkeen, ja ne ovat olleet sellaisia "ihan kivoja", luettavia mutteivät kuitenkaan niin kovin kiinnostavia...Death and the Dancing Footman oli lukemistani paremmasta päästä, viihdyttävä klassinen kartanomurha-dekkari värikkäällä henkilökaartilla ja sopivan epärealistisen kikkailevasti etenevillä juonenkäänteillä, mutta ei tämä muiden parhaimmiston tasolle pääse...
Kartanonherra Jonathan Royal päättää lievittää tylsistymistään järjestämällä viikonloppujuhlat jonne kutsuu joukon tuttaviaan. Vieraiden valintaperuste on vain hieman erikoinen, suurin osa henkilöistä suhtautuu enemmän tai vähemmän vihamielisesti toisiinsa, ja näiden henkilödraamojen kehittymisestä on tarkoitus irrota hupia (yleisöksi on kutsuttu myös suhteellisen ulkopuolinen kirjailija Aubrey Mandrake, jonka näkökulmasta suuri osa kirjasta kerrotaan).
Noh, äkillinen lumimyrsky estää poispääsyn ja tuota pikaa tapahtuu murha.
Tästä tuli vähän mieleen yksi Christie-suosikkini Vaarallinen viikonloppu, joka ilmestyi neljä vuotta tämän kirjan jälkeen. Viikonloppu maaseutukartanossa, vierasjoukko joilla on monenlaisia jännitteitä ja joiden tekemisiä seurataan aimo tovi ennen kuin joku pääsee hengestään. Ja että kirjan etsivä marssitetaan paikalle suhteellisen myöhään, tässä Roderick Alleyn pääsee toimeen vasta viimeisellä kolmanneksella (ja osuus murhan ja Alleynin välillä oli kyllä suhteellisen laahaava, pieni kirittäminen ei olisi haitannut).
Oma ongelmansa oli että jo ennen murhaa pääsin kiinni jutun jujusta, tässä olisi nyt sopivaa että tuo henkilö tappaisi tuon, ja kas kummaa, uhri meni oikein ja tapahtumat viittaavat että murhaajakin on odottamani. Kun tämän asian kanssa ei tarvinnut enää sen kummemmin vaivata päätään niin vapautui katselemaan mitä muuta kirjassa oli, joitain kiinnostavia pohdiskeluja, henkilö- ja ajankuvia mutta myös se laahaava keskiosuus ja johtolankojen vatvominen josta oli karannut jännitys...
Tjooh. En pidä poissuljettuna ettenkö joskus tulevaisuudessakin lukisi jotain Marshin dekkareita mutten nyt ihan innoissani ole ryntäämässä tuotantoaan etsimään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)