Curranin edellisen kirjan, jonka aiheena oli muistikirjat joissa Agatha Christie suunnitteli dekkareitaan, luin männäkuussa ja nyt sitten jatkoin toisen osan parissa. Kirjan alussa summataan nopeasti edellisen kirjan selostusta mistä näissä muistikirjoissa oikein on kyse, ja sitten paneudutaan niihin kirjoihin joita ei edellisessä kirjassa käsitelty (niistä joista muistiinpanoja on tallella huomattava määrä, osan kirjoista muistiinpanot ovat kadonneet).
Ja aika lailla mikä päti edelliseen kirjaan pätee tähänkin: kirja on luettavissa kannesta kanteen mutta monissa kohtaa saa varmasti eniten irti hakuteoksena josta voi lukea sopivan luvun kun käsiteltävä kirja on tuoreessa muistissa, nyt joutui pinnistelemään että mitäs siinä Neiti Marplea ei petetä -kirjassa tapahtuikaan tai mistä Kelloissa oli kysymys...satunnaiselle lukijalle ei ihan kauheasti rautalankaa väännetä.
Siinä missä edellinen kirja eteni teemojen mukaisesti, tällä kertaa etenemistapa on kronologinen: Edetään vuosikymmen kerrallaan tarkastellen ensin yleisesti mitä kirjoja ja näytelmiä ilmestyi, mitä muuta tapahtui henkilökohtaisessa elämässä, millainen oli kehitys kirjailijana, ennenkuin tartutaan niihin valikoituihin kirjoihin. Kirjan lopussa on myös arvokas julkaisujärjestys sekä englanninkielisine että suomenkielisine nimineen, ja välikappaleissa käsitellään myös käyttämättä jääneitä ideoita. Tämä tekee kirjan luettavaksi myös kirjana alusta loppuun, eräänlaisena ammattiin keskittyvänä minielämäkertana. Toisaalta muistikirjoista ei tässä käsiteltävien kirjojen kohdalla paljastu niin kiinnostavia yllätyksiä ja spekulaatioita kuin edellisessä kirjassa (kiinnostavammasta päästä oli Evansin kysymisen kummittelu useiden kirjojen suunnitelmissa ja eri muodoissa ennen kuin Askel tyhjyyteen/Why Didn't They Ask Evans? lopulta kirjoitettiin).
Ja Curran on yhä innokas fani, joskaan ei säästele myöskään kritiikkejä, osansa saa niin Neljä suurta ja Sininen juna kuin myös Salaperäinen matkustaja ja Kohtalon portti, ja niistä paremmistakin kirjoista osoitellaan epäloogisuuksia tai kohtia jotka eivät kestä tarkempaa tarkastelua...
Kirjan suomennos (Risto Raitio) tökkäisi kyllä joissian kohdissa pahasti silmään. Varsinaisten muistiinpanojen kohdalla on varmasti vaikea keksiä sopivia tyylejä kun alkukielinen on kieleltään sellaista ettei sitä ollut tarkoitettu muiden luettaviksi, mutta muussakin tekstissä pisti silmään muutamia häiritsevän puhekielisiä ilmaisuja jotka eivät oikein vastanneet yleistä tyylilajia. Esim. Ronald Knoxin poliisitarinan kymmenestä käskystä "No Chinaman must figure in the story." on käännetty "Tarinassa ei saa esiintyä kinuskeja." Vaikka alkukielisessäkin on etnisesti vähän epämääräinen sävy niin "kinuski" on minusta silti aika hämmästyttävä sanavalinta. Vastaavia omalaatuisia ilmaisuja löytyy pitkin kirjaa, en alkukielisestä tiedä onko siinä samoissa kohdissa myös sävyrikkoja...
Mutta. Jos Christien kirjoista tai whodunnit-dekkareista yleensä on kiinnostunut niin kyllähän nämä ovat tutustumisen arvoisia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste John Curran. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste John Curran. Näytä kaikki tekstit
15.12.12
John Curran - Agatha Christien salaiset muistikirjat
Pitkäaikaisena Christie-fanina tämä paketti oli tietysti liian houkutteleva sivuutettavaksi: tutkija Curran on päässyt käsiksi Christien arkistoon, mukaanlukien yli 70 muistikirjaan jonne kirjailijatar oli raapustanut ideoita ja suunnitelmia tuleviin kirjoihinsa sekä väliin myös juna-aikatauluja, ostoslistoja ja sen sellaisia. Ongelmanahan on sitten se että muistiinpanot olivat todellakin vain kirjailijalle itselleen eli osa on todella kryptisiä jopa niille jotka tuntevat tuotannon alusta loppuun (niinkuin Curran vaikuttaa tuntevan), käsiala on erityisesti alkupäässä todella kaamea, minkäänlaisesta kronologiasta ei ole tietoakaan (tai että käytettäisiin vain yhtä muistikirjaa alusta loppuun, ehei, yhtä kirjaa käsitellään sujuvasti useassa eri muistikirjassa) ja että osa muistikirjoista näyttää kadonneen: joistain kirjoista ei ole lainkaan muistiinpanoja, toisista vain ohimenevä maininta tai jo lähes valmis juonisummaus.
Käsiteltävää materiaalia on kuitenkin reilusti, eli tämän 500-sivuisen niteen (suom. Risto Raitio) lisäksi on julkaistu pari kirjaa lisää, näistä ensimmäisestä on blogannut ainakin Kirsi. Ja Kirsin tapaan minäkään en niin välittänyt niistä suorista lainauksista muistikirjoista kuin niiden analyysista, miten kukin pätkä sitten päätyi käsiteltäväksi missäkin kirjassa.
On todettava että tämä ei ole mitenkään helpoimpia kirjoja, oletuksena on että lukija tuntee suurimman osan Christien tuotannosta ja aktiivisesti muistaa käsiteltävistä kirjoista asioita, spoilereita ei pelätä mutta nopeat juonisummaukset ovat todellakin hyvin lyhyitä eivätkä kovin informatiivisia.
Tämä olikin sitten hankalaa kun osan kirjoista lukemisesta on jo tovi enkä ihan kauhean tarkkaan muista kaikkia yksityiskohtia, erityisesti kirjassa paljon käsitelty Mabellen kahdet kasvot (=One Two Buckle My Shoe) on luettu yli parikymmentä vuotta sitten enkä muista siitä käytännössä mitään...ja toisaalta jotkut mieleenpainuvimmista kirjoista kuten Idän pikajunan arvoitus tai Roger Ackroydin murha ovat niitä joista ei merkintöjä muistikirjoissa löydy.
Lisäksi olisin toivonut pientä apua joka näköjään on siihen seuraavaan kirjaan laitettu, lista kaikista Christien kirjoista ilmestymisjärjestyksessä, jotta jotkut kommentit olisivat selvenneet paremmin, sekä mukaan myös alkukieliset nimet; nyt piti käydä googlettamassa mm. mikä ihmeen kirja on Kuolema lähettää viestin (ai, Sittaford Mystery, olenhan minä tuon lukenut).
Parhaimmillaan tämä ehkä onkin sitten hyllyssä hakuteoksena, silloin kun on lukenut (tai uudelleenlukenut) jonkin Christien niin voi käydä katselemassa että mitäs muistiinpanoja siitä olikaan tehty.
Kyllä tässä oli antoisaa luettavaa ihan näinkin, ja oli hämmentävää huomata että vaikka Christie onkin niin kovin arkkitehtoninen ja taloudellinen kirjailija että niissä kirjoissa on hyvin vähän mitään löysää, melkein jokainen kohtaus palvelee kirjan kokonaisuutta, niin näissä muistiinpanoissa pallotellaan hyvinkin monia käsittelytapoja ja vaihtoehtoja ennenkuin asiat lyödään lukkoon. Mukaanlukien sellaiset kirjat joita valmiina lukiessa tulee olo että tottakai tämä menee näin, ei tämä voi mennä mitenkään muuten.
Käsiteltävää materiaalia on kuitenkin reilusti, eli tämän 500-sivuisen niteen (suom. Risto Raitio) lisäksi on julkaistu pari kirjaa lisää, näistä ensimmäisestä on blogannut ainakin Kirsi. Ja Kirsin tapaan minäkään en niin välittänyt niistä suorista lainauksista muistikirjoista kuin niiden analyysista, miten kukin pätkä sitten päätyi käsiteltäväksi missäkin kirjassa.
On todettava että tämä ei ole mitenkään helpoimpia kirjoja, oletuksena on että lukija tuntee suurimman osan Christien tuotannosta ja aktiivisesti muistaa käsiteltävistä kirjoista asioita, spoilereita ei pelätä mutta nopeat juonisummaukset ovat todellakin hyvin lyhyitä eivätkä kovin informatiivisia.
Tämä olikin sitten hankalaa kun osan kirjoista lukemisesta on jo tovi enkä ihan kauhean tarkkaan muista kaikkia yksityiskohtia, erityisesti kirjassa paljon käsitelty Mabellen kahdet kasvot (=One Two Buckle My Shoe) on luettu yli parikymmentä vuotta sitten enkä muista siitä käytännössä mitään...ja toisaalta jotkut mieleenpainuvimmista kirjoista kuten Idän pikajunan arvoitus tai Roger Ackroydin murha ovat niitä joista ei merkintöjä muistikirjoissa löydy.
Lisäksi olisin toivonut pientä apua joka näköjään on siihen seuraavaan kirjaan laitettu, lista kaikista Christien kirjoista ilmestymisjärjestyksessä, jotta jotkut kommentit olisivat selvenneet paremmin, sekä mukaan myös alkukieliset nimet; nyt piti käydä googlettamassa mm. mikä ihmeen kirja on Kuolema lähettää viestin (ai, Sittaford Mystery, olenhan minä tuon lukenut).
Parhaimmillaan tämä ehkä onkin sitten hyllyssä hakuteoksena, silloin kun on lukenut (tai uudelleenlukenut) jonkin Christien niin voi käydä katselemassa että mitäs muistiinpanoja siitä olikaan tehty.
Kyllä tässä oli antoisaa luettavaa ihan näinkin, ja oli hämmentävää huomata että vaikka Christie onkin niin kovin arkkitehtoninen ja taloudellinen kirjailija että niissä kirjoissa on hyvin vähän mitään löysää, melkein jokainen kohtaus palvelee kirjan kokonaisuutta, niin näissä muistiinpanoissa pallotellaan hyvinkin monia käsittelytapoja ja vaihtoehtoja ennenkuin asiat lyödään lukkoon. Mukaanlukien sellaiset kirjat joita valmiina lukiessa tulee olo että tottakai tämä menee näin, ei tämä voi mennä mitenkään muuten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)