Pitkäaikaisena Christie-fanina tämä paketti oli tietysti liian houkutteleva sivuutettavaksi: tutkija Curran on päässyt käsiksi Christien arkistoon, mukaanlukien yli 70 muistikirjaan jonne kirjailijatar oli raapustanut ideoita ja suunnitelmia tuleviin kirjoihinsa sekä väliin myös juna-aikatauluja, ostoslistoja ja sen sellaisia. Ongelmanahan on sitten se että muistiinpanot olivat todellakin vain kirjailijalle itselleen eli osa on todella kryptisiä jopa niille jotka tuntevat tuotannon alusta loppuun (niinkuin Curran vaikuttaa tuntevan), käsiala on erityisesti alkupäässä todella kaamea, minkäänlaisesta kronologiasta ei ole tietoakaan (tai että käytettäisiin vain yhtä muistikirjaa alusta loppuun, ehei, yhtä kirjaa käsitellään sujuvasti useassa eri muistikirjassa) ja että osa muistikirjoista näyttää kadonneen: joistain kirjoista ei ole lainkaan muistiinpanoja, toisista vain ohimenevä maininta tai jo lähes valmis juonisummaus.
Käsiteltävää materiaalia on kuitenkin reilusti, eli tämän 500-sivuisen niteen (suom. Risto Raitio) lisäksi on julkaistu pari kirjaa lisää, näistä ensimmäisestä on blogannut ainakin Kirsi. Ja Kirsin tapaan minäkään en niin välittänyt niistä suorista lainauksista muistikirjoista kuin niiden analyysista, miten kukin pätkä sitten päätyi käsiteltäväksi missäkin kirjassa.
On todettava että tämä ei ole mitenkään helpoimpia kirjoja, oletuksena on että lukija tuntee suurimman osan Christien tuotannosta ja aktiivisesti muistaa käsiteltävistä kirjoista asioita, spoilereita ei pelätä mutta nopeat juonisummaukset ovat todellakin hyvin lyhyitä eivätkä kovin informatiivisia.
Tämä olikin sitten hankalaa kun osan kirjoista lukemisesta on jo tovi enkä ihan kauhean tarkkaan muista kaikkia yksityiskohtia, erityisesti kirjassa paljon käsitelty Mabellen kahdet kasvot (=One Two Buckle My Shoe) on luettu yli parikymmentä vuotta sitten enkä muista siitä käytännössä mitään...ja toisaalta jotkut mieleenpainuvimmista kirjoista kuten Idän pikajunan arvoitus tai Roger Ackroydin murha ovat niitä joista ei merkintöjä muistikirjoissa löydy.
Lisäksi olisin toivonut pientä apua joka näköjään on siihen seuraavaan kirjaan laitettu, lista kaikista Christien kirjoista ilmestymisjärjestyksessä, jotta jotkut kommentit olisivat selvenneet paremmin, sekä mukaan myös alkukieliset nimet; nyt piti käydä googlettamassa mm. mikä ihmeen kirja on Kuolema lähettää viestin (ai, Sittaford Mystery, olenhan minä tuon lukenut).
Parhaimmillaan tämä ehkä onkin sitten hyllyssä hakuteoksena, silloin kun on lukenut (tai uudelleenlukenut) jonkin Christien niin voi käydä katselemassa että mitäs muistiinpanoja siitä olikaan tehty.
Kyllä tässä oli antoisaa luettavaa ihan näinkin, ja oli hämmentävää huomata että vaikka Christie onkin niin kovin arkkitehtoninen ja taloudellinen kirjailija että niissä kirjoissa on hyvin vähän mitään löysää, melkein jokainen kohtaus palvelee kirjan kokonaisuutta, niin näissä muistiinpanoissa pallotellaan hyvinkin monia käsittelytapoja ja vaihtoehtoja ennenkuin asiat lyödään lukkoon. Mukaanlukien sellaiset kirjat joita valmiina lukiessa tulee olo että tottakai tämä menee näin, ei tämä voi mennä mitenkään muuten.
4 kommenttia:
Tuo muistamattomuus minuakin rassasi sitä toista vastaavaa teosta lukiessani. Olen lukenut koko Dame C:n tuotannon, monet teokset useaan kertaan ja katsonut kaikki tv-sarjat ja -elokuvat monesti, mutta silti vain harvoista tarinoista jää sen kummempaa mieleen.
Mutta hakuteoksena varmaankin toimii. Voisi olla mukava kurkata näistä, mitä vaiheita juuri luettu dekkari on valmistusvaiheessa kokenut.
Joo, ja vaikka se peruskuvio kirjasta olisikin tuttu niin Curran nosti usein jonkin pienemmän tvistin, yksityiskohdan tai sivuhenkilön esiin asettamatta tätä millään tavalla kontekstiin, eli jos kirja ei ole tosi tuoreena muistissa niin ohi menee.
Mutta näinkin tämä kyllä kutkutti mieltä kovasti, ja joitain kirjoja pitäisi tosiaan lukea uudestaan (samoin kuin joitain aikalaisia, tuon edellisen postauksen kommenteissa mainittu Crofts yhtenä)
Itse olen ainoastaan silmäillyt tätä kirjaa ja käyttänyt hakuteoksena. Kuten olen aiemmin toisaalla todennut, Dame Agathan kyky luoda teknisiä harhautusjuonia tuntuu suorastaan ihmeelliseltä, ja vielä suuremmassa määrin kun on tutustunut tähän teokseen. Nimittäin luulin ennen, että esimerkiksi harhautusjuonellisesti monitasoinen Marple-romaani Kuolema ilmoittaa lehdessä on hahmotettu ensin arkkitehdin kaavapöydällä, mutta aivan toisin: tärkeimpiä Christielle olivat nimenomaan ihmiset ja vain ihmiset - tuota romaania suunnitellessaan Christie sijoitti yhdessä vaiheessa jopa tarinan murhamiehen toiseksi uhreista.
Jep, ja näköjään myös yksi toinen uhriudelta välttynyt henkilö oli vahvana ehdokkaana murhaajaksi...ja pari kirjan olennaista juonenkäännettä oli jo paljon aiemmin palloteltu muistikirjoissa mahdollisesti työstettävinä ideoina, mutta eri muodossa...
Ja McGintya suunnitellessa jokaista epäiltyä kirjan henkilöä tarkasteltiin mahdollisena murhaajana, ennenkuin se yksi valittiin.
Ja Ikiyön kertojaksi harkittiin arkkitehtia.
Kuvaavaa on että Christie sovitti lukuisia teoksiaan myös teatterikappaleiksi, ja moniin niistä oli keksitty uusi ratkaisu...
Lähetä kommentti