Josephine Tey - To Love and Be Wise

Tämä on nyt neljäs Josephine Teyn kirja jonka olen lukenut tämän vuoden aikana (ja yhteensä viides), ja voitaneen jo puhua fanituksesta.
Tey ei mitenkään valtavan tuottelias kirjailija ollut, dekkareita ilmestyi yhteensä vain kahdeksan, ja vaikka ne klassiseen brittikauteen (kirjat ilmestyivät 20-luvun lopulta 50-luvun alkuun) sijoittuvat, ne ovat jo lähteneet hyvän matkaa poispäin mistään lukitun huoneen mysteereistä ja sen sellaisista (vaikka kyllähän nuo muutkin dekkaristit kuten Sayers päätyi siirtämään kirjoissaan dekkarijuonia yhä enemmän sivuun ja keskittyi muihin asioihin)


Kaikissa kirjoissa ei edes tapahdu murhaa, esim. Franchise Affairissa tutkitaan mahdollista kidnappaustapausta ja tässä To Love and Be Wisessa henkilön katoamista, se oliko henkilö kuollut saati sitten murhattu oli epävarmaa kun ruumista ei löydy...ja Teyn ehkä kuuluisimmassa teoksessa Ajan tytär sairaalassa lepäävä etsivä Alan Grant alkaa selvitellä historiallisen todistusaineiston perusteella tappoiko kuningas Richard III kaksi veljenpoikaansa vuonna 1483 vai ei...

Yleensä Tey suosii enemmän lukuromaanimaisuutta, tarinat keskittyvät henkilöihin ja näiden tekemisiin, kerrontatyyli on usein kepeä ja huumorin sävyttämä mutta kirjoissa osataan myös luoda jännitystä, ulkoisesti suht rauhalliset tapahtumat saadaan muuttumaan uhkaaviksi ja lukija odottamaan miten jännitys purkautuu. Henkilöt ovat värikkäitä, tosin perinteen vastaisesti itse etsivä Alan Grant (samoin kuin päähenkilöt niissä kirjoissa joissa Grant ei esiinny) on miellyttävä mutta persoonaton hahmo, Holmes-Poirot-Wimsey-tasoisia eksentrikkoja ei tarinan keskiöön ole nostettu. Muissa hahmoissa toki riittää voimakkaita ja erikoisia persoonia.

Tämä lukuromaanimaisuus auttoikin tässä To Love and Be Wisessa, koska tällä kertaa dekkarijuoni ei oikein toiminut. Alkuasetelma on toki toimiva, amerikkalainen valokuvaaja saapuu pieneen englantilaiskylään jossa asuu paljon kirjailijoita ja muuta taideväkeä ja onnistuu siellä aiheuttamaan suurta hämmennystä, kunnes katoaa eräänä yönä. Miehen epäillään hukkuneen mutta ruumista ei löydy, ja jos onkin hukkunut niin onko kyseessä onnettomuus, itsemurha vai murha? Valitettavasti vain tarinan ratkaisu ei oikein minua tyydyttänyt, mutta kirja oli silti viihdyttävä lukukokemus niillä muilla ansioilla, hyvillä henkilöillä ja mainiolla kerronnalla. Niistä viidestä lukemastani Teystä tämä on ehkä heikoin mutta silti parempi kuin moni muu kirja.

Teyn suosikkiteema, eli huhujen, juorulehdistön ja propagandan ja sen miten asiat oikeasti tapahtuvat välinen ristiriita ja kuinka ihmiset ovat halukkaampia uskomaan edellistä kuin ottamaan selvää jälkimmäisestä, vilahtaa myös ohimennen, sekä pääepäillyn kohtelussa että tapahtumasarjan taustalla olevissa motiiveissa. Paljon keskeisemmin aihetta käsitellään vaikka tuossa Ajan tyttäressä tai Franchise Affairissa, joka toi elävästi mieleen Heinrich Böllin myöhemmän kirjan Katarina Blumin menetetty maine.

Vaikken sinne mitenkään kauheasti lisää merkintöjä Iso-Britanniaan tarvitse, menee tämä kirja silti Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.