Henriikka Tavin runokirja kiinnitti persoonallisella kannellaa huomion kirjastossa, ja kun Tavin 12-projektia olen kiinnostuneena seurannut toisen käden kautta, Jäljen äänen selontekoina, niin pitihän tämä lukea itsekin.
Huomiota kiinnitti tietysti myös kirjan nimi, eikös heinäkuu ole seitsemäs kuukausi, ilmeisesti aikataulu ei ole nyt ihan kurissa pysynyt...
Kirjan avauksella satunnaisesta kohdasta selvisi sitten tämän kuun teema, Heinäkuussa loruillaan. Kirja on runsaasti kuvitettu kirjoittajan tuttujen haalimilla lasten piirrustuksilla (päätän tässä uskoa Tavin omaa todistusta, tyylien ja tekniikoiden kirjo on sen verran laaja että apuvoimia tässä on epäilemättä käytetty).
Runot vaihtelevat pituudeltaan kolmirivisistä proosakatkelmista parin sivun eepoksiin mutta tyypillistä on lorumainen sanoilla leikittely ja itsetarkoituksellinen riimittely, joka johtaa ajoittain varsin surrealistisiin kuvioihin, joistain pätkistä tuli mieleen enemmän Daniil Harms ja vastaavat kuin perinteinen lastenkirjallisuus.
Tavi ei epäröi poiketa kasvatuksellisen "hyvästä kielestä" vaan heittää tarvittaessa mukaan puhekielisiä muotoja ('salasta' rimmaa 'valasta' kanssa, 'salaista' ei) ja painoista ja muista voidaan myös tarvittaessa joustaa. Mieleen tuli jotenkin Eppu Normaalin tapa sanoittaa käyttäen epätyypillisiä painotuksia ja ääntämyksiä verrattuna vaikkapa Juicen huomattavasti klassisempaan tyyliin...
Samoin käytetty kuvasto ja riimittely karkaa joskus hyvinkin abstraktiksi, vaikutelma tulee joissain kohdissa vähän samanlaiseksi kuin Huhtikuun yhden sanan runoissa: parin sanan ilmaisut ovatkin latautuneet mahdollisilla merkityksillä joita lukija voi kaivella auki sydämensä kyllyydestä. Miten tillistä voi tulla tiili? Hattu oli täynnä luuloja? Pitkäveteinen kuin eteinen?
Selvittämättä jää miten lapsilukija reagoi näihin.
(ote)
KAUPUNGIN päällä höllyi helle niin
pitkäveteinen kuin eteinen.
Se ei jaksanut itse kävellä ja siksi löhähti selkään
kuin mikäkin turkispuuhka
kuin liikenneruuhka
"Oi puro siellä uumissasi,
huumissasi, jokin kaunis laulu
sävellä", helle huohotti niin kuin
HOTTENTOTTI!
"Niin sieluusti ja mieluusti sitä kuumissani
kuuntelen".
6 kommenttia:
Tähän asti lukemistani 12-kokeilun kokoelmista tykkäsin eniten tästä lastenrunokokoelmasta.
Loppusoinnutettu moniselitteisyys nimetään helposti loruiluksi, kun taas vapaamittainen on avantgardea?
Minusta Tavi vaikuttaa tykkäävän sanoista ja niillä leikittelystä. Ja se leikittely synnyttää ajoittain ihan kivaa jälkeä.
Kiva että jatkat "Penjamin Tavi-projektia".
Eppu Normaalin alkuaikojen sanoituksiakin olet avannut "tää on ihan huono levy/tää täytyy ottaa kevy/esti :)
Vakavasti puhuen olen lukenut Tavin Esim. Esan ja pari muuta teosta, ja näitä kuukausikirjoja, huomasin, että Esim. Esasta oli tehtävä yo-esseekokeessa 2012, ja jatkoin omaa postaustani täällä
http://jokkenrunot.blogspot.fi/2012/07/henriikka-tavi.html
Se taisi olla Toukokuu, joka jäi välistä. Mulla olis Heinäkuu seuraavana lukuvuorossa. En ole vielä kirjoittanut yhdestäkään näistä kuukausikirjasta (paitsi ennakkopostauksen), kun olin ajatellut odottaa sarjan valmistumista.
En taida tehdä tästä projektia, eli tavoitteena ei ole lukea koko sarjaa. Tai voisi lukea koko satsin sitten valmistumisen jälkeen ja tehdä koostepostauksen joskin tämä tapa tehdä eri kirjoista eri lajisia tekisi koostamisesta haastavaa.
Vaikka yhtäläisyyksiä näkyykin, ainakin sanoilla ja niiden merkityksillä leikittely.
Tuo loppusoinnutetun ja vapaamittaisen moniselitteisyyden tulkintatapojen ero on kyllä totta, ja sen eron tarkastelu sopii kyllä tähän kirjaan. Sitä ei ole räikeästi korostettu mutta Tavi kyllä vetää mukaan aiheen lukea näitä avantgarde-näkökulmasta ja samalla tietysti lukija voi päätyä kysymään miksi muukaan loruilu pitäisi sivuuttaa "vain" loruiluna.
No nyt höllyy HELLE! :)
Kuin mikäkin turkispuuhka :)
Lähetä kommentti