3.12.12

Flannery O'Connor - Metsämaisema (A View of the Woods)

Aloitamme Velman novellihaasteen Flannery O'Connorin novellilla A View of the Woods / Metsämaisema, joka julkaistiin alunperin Partisan Review -lehdessä 1957, sittemmin O'Connorin novellikokoelmassa Everything That Rises Must Converge ja hyllystäni löytyvässä The Complete Stories -kirjassa. Jussi Nousiaisen käännös julkaistiin Palava kehä -novellikokoelmassa 1984 (kyseinen kirja ollen ainoa O'Connor-suomennos) joka samoin hyllystä löytyy. Olin lukenut novellin molemmilla kielillä aiemminkin, nyt sitten rinnakkain ja vertaillen.

Tarinan alussa vanha mies ja nuori tyttö katselevat kaivinkonetta. Vanha mies, novellin päähenkilö on 79-vuotias Mark Fortune, georgialainen viljelijä jonka maatilan arvo on noussut lähelle tehdyn patoaltaan vuoksi, ja Fortune ei aio olla kehityksen jarruna, keskittyen nykyään maakauppoihin. Maatilaa hoitaa varsinaisesti seuraava polvi, tytär johon Fortune suhtautuu lähinnä välinpitämättömästi ja tämän mies Pitts jota Fortune inhoaa, ja näiden seitsenpäinen lapsilauma jolla ei mitään arvoa ole paitsi nuorimmalla, 9-vuotiaalla Mary Fortune Pittsillä joka muistuttaa niin ulkonäöltään kuin luonteeltaan ukkoa. Muuten koko joukon voisikin ajaa pois tilalta mutta on mukava kun on joku jota pompottaa ja ärsyttää ja tyttö menisi siinä mukana.
Tyttö on fiksu ja omapäisyydellään tulee pärjäämään elämässä, yksi ainoa vika tässä kuitenkin on, tämä kunnioittaa liikaa isäänsä, tuota arvotonta Pittsiä. Pitts tietää myös tämän ja antaa tytölle aika ajoin selkään ihan vain koska tietää että tämä ärsyttää ukko Fortunea, tämä kun ei suvaitse että hänen Maryaan piestään. Ja tyttö alistuu jopa halukkaasti tähän, mutta kun ukko Fortune yrittää kitkeä tämän asenteen pois vastaa Mary vain "Minua ei ole ikinä kukaan piessyt, ja jos joku pieksisi, niin minä tappaisin sen." ("Nobody's ever beat me in my life and if anybody did, I'd kill him")

Kun ensi kerran luin tarinaa niin ensimmäisten sivujen jännitteiden jälkeen oli varsin selvää että tässä novellissa eivät kaikki henkilöt selviä hengissä.

Kirjan alussa ukko Fortune on myynyt järvenrantatontin 'jollekin kalastuskerhon perustajalle' ('somebody who was going to put up a fishing club'), henkilöllä ei ole niin väliä mutta rahaa tulee, kehitys kehittyy ja lisäksi Pittsiä harmittaa kun hyvää laidunmaata myydään ulkopuolisille (Pittsille ukko ei tietenkään myy). Ja seuraava maakauppa on jo tiedossa, talon läheltä tontti kauppias Tilmanille, joka aikoo laittaa paikalle huoltoaseman. Muu perhe tottakai äkämystyy mutta tällä kertaa myös Mary Fortune on hanketta vastaan, koska sillä tontilla leikitään ja isä laiduntaa siellä vasikoita ja jos siihen rakennetaan jotain niin kuistilta ei näe enää metsää. Lapsellisia syitä vastustaa kehitystä mutta vaikka tyttö onkin uppiniskainen niin maakauppa etenee, 'sen Pittsille aiheuttamasta harmista tulisi pysyvä, mutta Mary Fortunelle hän voisi sen hyvittää ostamalla jotakin. Kun aikaihmiset ovat kyseessä, tie johti joko taivaaseen tai helvettiin, mutta lasten seurassa tuli matkaan aina pysähdyksiä, joissa heidän huomionsa saattoi kääntää muualle pienellä rahalla.' ('The dissatisfaction it caused Pitts would be permanent, but he could make it up to Mary Fortune by buying her something. With grown people, a road led either to heaven or hell, but with children there were always stops along the way where their attention could be turned with a trifle.')
Mary pysyy kuitenkin umpimielisenä ja raivostuu kun Fortune ja Tilman tekevät kauppasopimuksen. Fortune toteaa että moinen käytös tulee siitä että hän, toisin kuin Pitts, ei ole antanut Marylle selkään ja päättää korjata tilanteen, mutta...no, lukekaa itse miten käy.

Novellissa pyöritellään teemoja monella eri tasolla. Jotkut vedot ovat karikatyyrimaisen räikeitä, kuten perheen myrkylliset suhteet, rahanpalvoja Fortunen nimi ja Tilmanin korostettu käärmemäisyys, mutta paljon ilmaistaan myös hienovaraisemmin tai jätetään lukijan mietittäväksi.
Ekologian ja rahan teemat kietoutuvat O'Connorille tyypillisesti kristilliseen kuvastoon, Tilmanin käärmemäisyys vie mielikuvat Eedenin puutarhaan ja toisaalta mieleen tulevat Jeesuksen sanat rikkaiden pääsymahdollisuuksista taivasten valtakuntaan ja että keisarille se mikä keisarin on jne.: Pitts esiintyy novellissa eräänlaisena Jumala-allegoriana, kapitalisti Fortune tottakai halveksii Jumalaa kun taas Mary alistuu tämän tahtoon. Ja kun novellin keskivaiheilla ukko Fortune sanoo olevansa puhdas Fortune ja kysyy Marylta onko tämä Fortune vai Pitts, tyttö vastaa olevansa Mary Fortune Pitts, mutta loppupuolella ristiriita kääntyy mahdottomaksi että tyttö voisi istua kahdella tuolilla, Mary sanoo olevansa puhdas Pitts kieltäen Fortune-puolen.

Tällä lukukerralla kiinnitin enemmän huomiota novellissa käytettyyn väriskaalaan. Alkutilanteessa ukko ja tyttö katselevat punaista järveä jota reunustavat mustat puut, ja keltaista kaivuria joka kaivaa punaista kuoppaa, ja näkymä kuvataan hyvin lihallisesti. 'Tyttö istui konepellillä ja katseli punaiseen kuoppaan, seurasi miten iso ruumiiton nielu ahmi itseensä savea ja sitten ikään kuin yökkäsi syvää pidäteltyä pahoinvointiaan, kouristui hitaan mekaanisesti, kääntyi ja kakaisi kaiken ulos.' ('She sat on the hood, looking down into the red pit, watching the big disembodied gullet gorge itself on the clay, then, with a sound of a deep sustained nausea and a slow mechanical revulsion, turn and spit it up.') Tämän jälkeen nähdään paljon lisää punaista, mustaa, keltaista, purppuraa ja häivähdys sinistä ja harmaata, mutta ottaen huomioon että metsämaisema on mainittu novellin nimessä, odotettu vihreä puuttuu. Vihreä väri mainitaan novellissa kolme kertaa, joka kerta eri henkilön näkemänä. Ensimmäisen maininnan sanoo poika huoltoasemalla, kertoo ukolle nähneensä Maryn nousseen vihreän avolavan kyytiin, sitä ajoi joku jota tyttö kutsui isiksi (Pittsin avolava nähdään toisen kerran novellissa ukon silmin, tällöin väriä ei mainita). Toinen maininta on metsämaisemassa jota Mary katselee kuistilta, tummat puut joiden latvoja vihreä rajasi (ukko katselee myös tätä maisemaa, tällöin näkyy vain punaista ja mustaa). Kolmas kerta on sitten ukon näkemä, tällä kertaa vihreät ovat kauppias Tilmanin silmät...

Nousiaisen käännös on varsin onnistunut. Kaikki kohdat eivät käänny niin elegantisti (esim. tuo yllä mainittu kaivuripätkä on suomeksi hieman kömpelömpi kuin alkukielellä), ja joissain kohdissa sopivia fraaseja ja puhekieltä ei löydy, toisaalta Nousiainen on lisännyt joihinkin alkukielellä aika neutraaleihin lauseisiin hieman lisää maalaistvängiä, joten kokonaisuutena tunnelma pysyy ('Hänellä sitä oli edistyksellinen näkemys, vaikka ikää olikin jo kertynyt seitsemänkymmentä yhdeksän vuotta.' 'He was a man of advanced vision, even if he was seventy-nine years old.')
Hivenen tulkintojen eroavaisuutta on kohtauksessa jossa Maryn ulkonäköä kuvataan suhteessa ukko Fortuneen: 'samat hyvin vaaleat siniset silmät, sama leveä uhkea otsa, sama vakaa läpitunkevan tiukea katse ja sama verevän punainen iho' 'with his very light blue eyes, his wide prominent forehead, his steady penetrating scowl and his rich florid complexion'. Kummassakin tuodaan esiin tytön jatkuvuus ukosta mutta alkukielellä kyse on omistuksesta kun taas suomeksi samuudesta. Kummatkin näkemykset ovat kyllä mukana ukon psykologiassa ja suomeksi tuo his/her-kikkailu on tietysti aina vaikea.

Suomennos toimii siis tässä eikä se muistaakseni noissa muissakaan novelleissa vastaan tökkinyt, ja Flannery O'Connor on toki vakiinnuttanut paikkansa suosikkikirjailijoitteni joukossa eli alkutekstikin on huippua (sitä minä en kyllä ymmärrä että miksei Palavaan kehään voinut samantien suomentaa kaikkia niissä kahdessa varsinaisessa novellikokoelmassa mukana olleita novelleja, nyt 19 novellista on käännetty 15...)

Ei kommentteja: