Aloitamme Velman novellihaasteen Flannery O'Connorin novellilla A
View of the Woods / Metsämaisema, joka julkaistiin alunperin Partisan
Review -lehdessä 1957, sittemmin O'Connorin novellikokoelmassa
Everything That Rises Must Converge ja hyllystäni löytyvässä The
Complete Stories -kirjassa. Jussi Nousiaisen käännös julkaistiin Palava
kehä -novellikokoelmassa 1984 (kyseinen kirja ollen ainoa
O'Connor-suomennos) joka samoin hyllystä löytyy. Olin lukenut novellin
molemmilla kielillä aiemminkin, nyt sitten rinnakkain ja vertaillen.
Tarinan
alussa vanha mies ja nuori tyttö katselevat kaivinkonetta. Vanha mies,
novellin päähenkilö on 79-vuotias Mark Fortune, georgialainen viljelijä
jonka maatilan arvo on noussut lähelle tehdyn patoaltaan vuoksi, ja
Fortune ei aio olla kehityksen jarruna, keskittyen nykyään
maakauppoihin. Maatilaa hoitaa varsinaisesti seuraava polvi, tytär johon
Fortune suhtautuu lähinnä välinpitämättömästi ja tämän mies Pitts jota
Fortune inhoaa, ja näiden seitsenpäinen lapsilauma jolla ei mitään arvoa
ole paitsi nuorimmalla, 9-vuotiaalla Mary Fortune Pittsillä joka
muistuttaa niin ulkonäöltään kuin luonteeltaan ukkoa. Muuten koko joukon
voisikin ajaa pois tilalta mutta on mukava kun on joku jota pompottaa
ja ärsyttää ja tyttö menisi siinä mukana.
Tyttö on fiksu ja
omapäisyydellään tulee pärjäämään elämässä, yksi ainoa vika tässä
kuitenkin on, tämä kunnioittaa liikaa isäänsä, tuota arvotonta Pittsiä.
Pitts tietää myös tämän ja antaa tytölle aika ajoin selkään ihan vain
koska tietää että tämä ärsyttää ukko Fortunea, tämä kun ei suvaitse että
hänen Maryaan piestään. Ja tyttö alistuu jopa halukkaasti tähän, mutta
kun ukko Fortune yrittää kitkeä tämän asenteen pois vastaa Mary vain
"Minua ei ole ikinä kukaan piessyt, ja jos joku pieksisi, niin minä
tappaisin sen." ("Nobody's ever beat me in my life and if anybody did,
I'd kill him")
Kun ensi kerran luin tarinaa niin
ensimmäisten sivujen jännitteiden jälkeen oli varsin selvää että tässä
novellissa eivät kaikki henkilöt selviä hengissä.
Kirjan
alussa ukko Fortune on myynyt järvenrantatontin 'jollekin
kalastuskerhon perustajalle' ('somebody who was going to put up a
fishing club'), henkilöllä ei ole niin väliä mutta rahaa tulee, kehitys
kehittyy ja lisäksi Pittsiä harmittaa kun hyvää laidunmaata myydään
ulkopuolisille (Pittsille ukko ei tietenkään myy). Ja seuraava maakauppa
on jo tiedossa, talon läheltä tontti kauppias Tilmanille, joka aikoo
laittaa paikalle huoltoaseman. Muu perhe tottakai äkämystyy mutta tällä
kertaa myös Mary Fortune on hanketta vastaan, koska sillä tontilla
leikitään ja isä laiduntaa siellä vasikoita ja jos siihen rakennetaan
jotain niin kuistilta ei näe enää metsää. Lapsellisia syitä vastustaa
kehitystä mutta vaikka tyttö onkin uppiniskainen niin maakauppa etenee,
'sen Pittsille aiheuttamasta harmista tulisi pysyvä, mutta Mary
Fortunelle hän voisi sen hyvittää ostamalla jotakin. Kun aikaihmiset
ovat kyseessä, tie johti joko taivaaseen tai helvettiin, mutta lasten
seurassa tuli matkaan aina pysähdyksiä, joissa heidän huomionsa saattoi
kääntää muualle pienellä rahalla.' ('The dissatisfaction it caused Pitts
would be permanent, but he could make it up to Mary Fortune by buying
her something. With grown people, a road led either to heaven or hell,
but with children there were always stops along the way where their
attention could be turned with a trifle.')
Mary pysyy kuitenkin
umpimielisenä ja raivostuu kun Fortune ja Tilman tekevät
kauppasopimuksen. Fortune toteaa että moinen käytös tulee siitä että
hän, toisin kuin Pitts, ei ole antanut Marylle selkään ja päättää
korjata tilanteen, mutta...no, lukekaa itse miten käy.
Novellissa
pyöritellään teemoja monella eri tasolla. Jotkut vedot ovat
karikatyyrimaisen räikeitä, kuten perheen myrkylliset suhteet,
rahanpalvoja Fortunen nimi ja Tilmanin korostettu käärmemäisyys, mutta
paljon ilmaistaan myös hienovaraisemmin tai jätetään lukijan
mietittäväksi.
Ekologian ja rahan teemat kietoutuvat O'Connorille
tyypillisesti kristilliseen kuvastoon, Tilmanin käärmemäisyys vie
mielikuvat Eedenin puutarhaan ja toisaalta mieleen tulevat Jeesuksen
sanat rikkaiden pääsymahdollisuuksista taivasten valtakuntaan ja että keisarille se mikä keisarin on jne.: Pitts
esiintyy novellissa eräänlaisena Jumala-allegoriana, kapitalisti Fortune
tottakai halveksii Jumalaa kun taas Mary alistuu tämän tahtoon. Ja kun
novellin keskivaiheilla ukko Fortune sanoo olevansa puhdas Fortune ja
kysyy Marylta onko tämä Fortune vai Pitts, tyttö vastaa olevansa Mary
Fortune Pitts, mutta loppupuolella ristiriita kääntyy mahdottomaksi että
tyttö voisi istua kahdella tuolilla, Mary sanoo olevansa puhdas Pitts
kieltäen Fortune-puolen.
Tällä lukukerralla kiinnitin
enemmän huomiota novellissa käytettyyn väriskaalaan. Alkutilanteessa
ukko ja tyttö katselevat punaista järveä jota reunustavat mustat puut,
ja keltaista kaivuria joka kaivaa punaista kuoppaa, ja näkymä kuvataan
hyvin lihallisesti. 'Tyttö istui konepellillä ja katseli punaiseen
kuoppaan, seurasi miten iso ruumiiton nielu ahmi itseensä savea ja
sitten ikään kuin yökkäsi syvää pidäteltyä pahoinvointiaan, kouristui
hitaan mekaanisesti, kääntyi ja kakaisi kaiken ulos.' ('She sat on the
hood, looking down into the red pit, watching the big disembodied gullet
gorge itself on the clay, then, with a sound of a deep sustained nausea
and a slow mechanical revulsion, turn and spit it up.') Tämän jälkeen
nähdään paljon lisää punaista, mustaa, keltaista, purppuraa ja häivähdys
sinistä ja harmaata, mutta ottaen huomioon että metsämaisema on
mainittu novellin nimessä, odotettu vihreä puuttuu. Vihreä väri
mainitaan novellissa kolme kertaa, joka kerta eri henkilön näkemänä.
Ensimmäisen maininnan sanoo poika huoltoasemalla, kertoo ukolle
nähneensä Maryn nousseen vihreän avolavan kyytiin, sitä ajoi joku jota
tyttö kutsui isiksi (Pittsin avolava nähdään toisen kerran novellissa
ukon silmin, tällöin väriä ei mainita). Toinen maininta on
metsämaisemassa jota Mary katselee kuistilta, tummat puut joiden latvoja
vihreä rajasi (ukko katselee myös tätä maisemaa, tällöin näkyy vain
punaista ja mustaa). Kolmas kerta on sitten ukon näkemä, tällä kertaa
vihreät ovat kauppias Tilmanin silmät...
Nousiaisen
käännös on varsin onnistunut. Kaikki kohdat eivät käänny niin
elegantisti (esim. tuo yllä mainittu kaivuripätkä on suomeksi hieman
kömpelömpi kuin alkukielellä), ja joissain kohdissa sopivia fraaseja ja
puhekieltä ei löydy, toisaalta Nousiainen on lisännyt joihinkin
alkukielellä aika neutraaleihin lauseisiin hieman lisää maalaistvängiä,
joten kokonaisuutena tunnelma pysyy ('Hänellä sitä oli edistyksellinen
näkemys, vaikka ikää olikin jo kertynyt seitsemänkymmentä yhdeksän
vuotta.' 'He was a man of advanced vision, even if he was seventy-nine
years old.')
Hivenen tulkintojen eroavaisuutta on kohtauksessa
jossa Maryn ulkonäköä kuvataan suhteessa ukko Fortuneen: 'samat hyvin
vaaleat siniset silmät, sama leveä uhkea otsa, sama vakaa läpitunkevan
tiukea katse ja sama verevän punainen iho' 'with his very light blue
eyes, his wide prominent forehead, his steady penetrating scowl and his
rich florid complexion'. Kummassakin tuodaan esiin tytön jatkuvuus
ukosta mutta alkukielellä kyse on omistuksesta kun taas suomeksi
samuudesta. Kummatkin näkemykset ovat kyllä mukana ukon psykologiassa ja
suomeksi tuo his/her-kikkailu on tietysti aina vaikea.
Suomennos toimii siis tässä eikä se muistaakseni noissa muissakaan novelleissa vastaan tökkinyt, ja Flannery O'Connor on toki vakiinnuttanut paikkansa suosikkikirjailijoitteni joukossa eli alkutekstikin on huippua (sitä minä en kyllä ymmärrä että miksei Palavaan kehään voinut samantien suomentaa kaikkia niissä kahdessa varsinaisessa novellikokoelmassa mukana olleita novelleja, nyt 19 novellista on käännetty 15...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti