Yasutaka Tsutsui - Hell

Vaikken monen muun tapaan osallistunutkaan yhteiselle lukumaratonille niin kyllä minäkin jotain luin, yhteensä neljää kirjaa joista kaksi on aika hidaslukuisia, yhtä kulkee laukkukirjana ja tämän neljännen sitten luin ihan kotosalla loppuun.

Tsutsuilta olen lukenut aiemmin kahden pienoisromaanin yhteisniteen The Girl Who Leapt Through Time ja hörähtäneen spefinovellikokoelman Salmonella Men of Planet Porno, kumpikin teoksia joissa totta ja fantasiaa sekoitetaan hyvin hämmentävillä tavoilla, ja tämäkin kirja päätyi hämmästyttämään pientä kulkijaa.

Vaikka sivuja on alle kaksisataa, henkilöitä esitellään sellainen joukko että lukijalta kaivataa joko hyvää muistia tai muistiinpanoja, ja näiden henkilöiden elämät sivuavat toisiaan joskus selvemmin, joskus ohimenevämmin. Lisäksi kirja liikkuu ajassa ja elävien ja kuolleiden maailmassa edestakaisin, ja "You know what Hell is? It's just a place without God. The Japanese don't believe in God to begin with, so what's the difference between this world and the world of living?" eli näiden kahden erottaminen ei ole aina kauhean selvää...

Kirja onnistuu kyllä hämmentämään ja luomaan epämääräisen painajaisenoloisen lukukokemuksen, se toimii enemmän unen logiikalla ja aihepiiriin sopivasti tunnelma on painostava, vaikka mukana on myös edellisistä teoksista tuttua outoa huumoria...mutta vaikea on kyllä sanoa että onko tässä mitään suurempaa pointtia tai mistä tässä oikein on kyse. Ehkä niitä ei pidäkään kysyä.

Yasutaka Tsutsui - The Girl Who Leapt Through Time

Yasutaka Tsutsuin hönähtäneeseen spefiin tutustuin jokin aika sitten Salmonella Men of Planet Porno -novellikokoelman muodossa; kirjan nimi kiinnitti huomiota kaupassa ja kun sitä pari ekaa sivua selasin niin pitihän se ostaa. Ja palkitseva lukukokemus se absurdissa huumorissaan, oudossa scifissä ja muussa kummailussaan olikin. Sittemmin näin myös anime-leffa Paprikan joka perustuu myös Tsutsuin kirjaan, ja siinä jatketaan samalla unen ja toden leikittelyllä ja absurdilla huumorilla, ja oli se sen verran hyvä että herran tuotoksia pitää siis lukea lisää.

Niinpä kaupasta tarttui mukaan The Girl Who Leapt Through Time, joka sisälsi nimitarinan lisäksi myös toisen kertomuksen The Stuff That Nightmares Are Made Of. Aluksi arvelin näitä novelleiksi ja olisin jommankumman ehkä nostanut Novelli palaa! -projektiin (johon kuten Velman novellihaasteeseen palannen joskus myöhemmin jollain muulla) mutta nämähän osoittautuivat sitten kahdeksi pienoisromaaniksi, tai oikeastaan nuortenromaaneiksi (kirjan takakannessa on maininta Young Adult, itse ehkä laittaisin otollisimmaksi kohderyhmäksi 12-vuotiaat...tarinoiden päähenkilöt ovat 14-15-vuotiaita).

Täytyy myös sanoa että en ole täysin tyytyväinen näihin tarinoihin. Tsutsui vaikuttaa olevan parempi ideoiden keksijä ja pyörittelijä kuin henkilöiden kuvaaja, ja niinpä Salmonella Menin ideavyörytys toimi kun taas tämä kirja perustui suurelta osin suht tavallisten koululaisten suht tavalliseen elämään. No, ensimmäisessä tarinassa päähenkilö huomaa kehittäneensä kyvyn matkustaa ajassa ja mukana on muitakin mysteerejä, mutta ainakin erään henkilön toiminta jäi aika hämärästi perustelluksi ja tämän tarina aikamoiseksi läpijuoksuksi, ja jälkimmäine kertomus painajaisista ja fobioista ei myöskään vakuuttanut psykologisella herkkyydellään.
Dialogikin jota näissä tarinoissa on paljon oli usein jotenkin tönkköä ja minua ärsytti myös tapa jolla tarina oli pätkitty lyhyiksi luvuiksi vaikka tapahtumat eivät sitä sinänsä vaatineetkaan (tästä tuli myös sitä nuortenkirjamaisuutta, vähän kuin odotettaisiin lukijalla olevan ADHD).
Noissa jälkimmäisissä kohdissa ongelma saattaa tietysti olla myös kääntäjässä (David Karashima).

No, kritiikki keskittyy enemmän kerrontaan, juonet sinänsä olivat kiinnostavia ja tarinat eteneivät hyvin, sujuvia pieniä välipaloja joissa oli ainekset parempaan.

Ja nimitarinasta tehtyä animea on kehuttu ja se pitääkin varmaan katsoa joskus, tämä antoi vaikutelman että homma toimisi paremmin leffana.