Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maria Krüger. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maria Krüger. Näytä kaikki tekstit
28.3.16
Maria Krüger - Punaruusun aikaan
Tällä kirjalla saatiin aikaan haastekomboa, kun Nuorten toivekirjastosta nappaamani kirja osoittautui puolalaiseksi (lyhentäen suom. Kirsti Siraste). Ja vielä melkein ajankohtainenkin kun tarinan keskiössä on kellon viisarien siirtelyt.
Neljätoistavuotiaalla Andalla on kova kiire ja sen jälkeen kun on hosuessaan rikkonut lasin eräästä vanhasta valokuvasta keksii siirtää hollantilaisen perintökellon viisareita taaksepäin, jotta saa myöhemmin selitetyksi vanhemmilleen...mutta yllättäen hän onkin jossain puistossa, vieressään valokuvan Eleanora-täti, joka vie Andan tämän uuteen kotiin. Tai vanhaan, koska 1960-luvulta on siirrytty 1880-luvulle. Andan perhe, ystävät ja tuttavat ovat kaikki samoja mutta myös ihan outoja, 1880-luvulle sopivia, vain Anda on tietoinen että ollaan ihan väärässä ajassa...
Keskeisessä osassa tarinaa oli aikakausien vertailu, Andan perhe on parempaa väkeä joten 60-luvun turhan pienestä asunnosta on päästy huomattavasti isompaan taloon (jossa ei tosin ole kylpyhuonetta), ruoka on hyvää mutta korsetit ja muut hankalat asusteet ovat raskaita, ihmiset ovat kohteliaita mutta kovin jäykkiä ja nuoren naisen pitää tietysti olla aiheuttamatta skandaaleja että pääsee naimisiin...porvarillisista eduista huolimatta Anda haluaa kovasti omaan suuremman vapauden aikaansa mutta se ei olekaan niin helppoa, varsinkin kun Eleonora nauttii menneestä ajasta.
Sinänsä ihmettelen kun olen vähän vastaavia aikasiirtymäjuttuja ennenkin nähnyt että siirtyjät eivät tunnu olevan mitään älyn jättiläisiä, kun yleensä senkin jälkeen kun ovat tajunneet että nyt ollaan ihan toisessa ajassa (ja tämän tajuamiseen menee aina hämmentävän pitkä aika ja ylenmäärin todistusaineistoa että Nyt On Outoa), tapaavat vielä jatkuvasti käyttäytyä päättäväisesti oman aikansa normien mukaan ja sitten ihmettelevät että kuinka nuo muut nyt niin kauhistelevat. Koko tarinatyypin ideahan tietysti on tuo hämmennyksen luominen mutta silti, voisi vähän yrittää...
Mutta noin muuten tässä oli ihan kiintoisia tvistejä erityisesti loppua kohti kun alkuhölmöilyistä oli päästy yli. Ja oma erikoinen aikaulottuvuus tarkastella nykyhetkessä 1960-luvun Puolaa jossa tarkastellaan 1880-luvun Puolaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)