Edgar Lee Masters - Spoon River Antologia

Yhdensorttinen klassikko tämäkin, ja olen sitä lueskellut nyt pätkissä, tosin loppupuolella enemmän selaillen ja hyppien.
Kirjan idea on selkeä: on (ilmeisesti kuvitteellinen) amerikkalainen pikkukaupunki Spoon River, jonka hautausmaan vainajat pääsevät summaamaan omaa elämäänsä pienissä epitafeissa. Yleensä vajaan sivun mittaisissa teksteissä on otsikkona vainajan nimi, ja sitten ne mietteet. Jotkut viittaavat toisiinsa, joitain yhteisiä kipupisteitä Spoon Riverin vaiheista löytyy ja varmaan joku on jonnekin koonnut myös jonkinlaisen kaupungin historian.
Edgar Lee Masters on kirjoittanut antologiaa kahdessa vaiheessa, ilmeisesti ensimmäinen versio on niitä suorasanaisempia, toteavampia, ja uudempi versio on sitten lisännyt sekaan filosofisempia, maalailevampia ja runollisempia tekstejä. Jotka minusta ovat huonompia kuin ne vanhemmat, ja ilmeisesti en ole ainoana tätä mieltä...

Pidän kirjasta ideana, ja moni yksittäisistä elämänkohtaloista olivat omalla tavallaan kiehtovia, mutta on valitettavasti myös todettava että tämä on varmasti ollut ilmestymisaikanaan merkittävämpi teos kuin nyt. Vaikka joskus on saatettukin ajatella että pahuus on suurkaupungeissa ja amerikkalaisissa pikkukaupungeissa on jotenkin aatteellisesti puhtoisempaa ja hyveellisempää (Suomessa sama ajattelu mennee kaupunki-maaseutu-akselille) niin vaikea uskoa että tällainen juonittelujen, tekopyhyyden ja inhimillisen kärsimyksen esiinkiskominen pikkukaupungin vaiheista tulee erityisenä shokeerauksena nykylukijalle. Tai ainakaan minulle ei tullut.
Tyylillisesti se suoruus ja tietty karuus olivat myös varsin toimivia, mutta yleisesti on todettava että arvostin kirjaa enemmän kuin pidin siitä; alkua luki vielä ihan kiinnostuneena mutta siinä sadan sivun kohdalla oli jo vahva tunne että tämä on nyt nähty, ja ainakin tuossa minun painoksessani (suom. Arvo Turtiainen) on noin 300 sivua...

Constance Hately

Ylistät uhrautuvaisuuttani, Spoon River,
kasvatettuani vanhemman sisareni orporaukat tyttäret,
Irenen ja maryn.
Ja moitit Ireneä ja Marya
koska he halveksivat minua.
Mutta älä ylistä uhrautuvaisuuttani,
äläkä moiti heitä heidän ylenkatseestaan.
Minä kasvatin heidät, minä huolehdin heistä, kaikki totta! -
mutta myrkytin hyvät työni
alituisesti muistuttamalla heitä
riippuvaisuudestaan.