"Then the sin of an old man is equal to about two sins of a young man."
Lukumaratonin jälkeen palataan normaaliin päiväjärjestykseen kuten vaikka italialaisiin pienoisromaaneihin. Italo Svevolta olen lukenut aiemmin yhden kirjan johon en niin suuresti ihastunut, ja tässä käsitellään vähän samoja teemoja eli vanhenevaa hyvin toimeentulevaa leskimiestä joka ihastuu nuoreen naiseen, mutta tyylilajina proto-modernistinen tajunnanvirta on vaihtunut sarkastiseen kylmyyteen. Mikä minulle tietysti kelpaa hyvin.
Vanha mies on toki hyvin tietoinen iästään ja sen eroavaisuudesta tytön nuoruudesta ja alkaa kehitellä laajempia ja teorioita vanhuuden ja nuoruuden suhteesta, mikä on näiden yhteydet ja erot ja millaisia suhteita näiden välillä on ja pitäisi olla. Ja kun tyttö pikkuhiljaa etääntyy omille teilleen, teoriat yltyvät entistä abstraktimmiksi ja yleismaailmallisemmiksi.
Mitä vanhuus on oikeutettu odottamaan nuoruudelta?
Svevo ei tosiaankaan ironiassa säästele (osittain varmaan itseironiassa, oli tämän ilmestyessä muutaman vuoden vanhempi kuin noin kuusikymppinen päähenkilö) ja samaan tapaan kuin päähenkilön mietteet tavoittelevat abstraktia yleispätevyyttä, ovat henkilötkin omalta osaltaan redusoitu abstraktioiksi, vanha mies ja nuori nainen ovat mitä ovat, nimiin ja sen sellaisiin ei niin kiinnitetä huomiota.
Viehättävä teos, kannattaa ehkä kuitenkin välttää jos potee ikäkriisiä :)
