Italo Svevon kirjailijaura oli katkonainen: nuorna miehenä kirjoitti kaksi romaania jotka eivät juuri kriitikoita tai lukijoita hetkauttaneet, näistä toinen on tämä lukemani. Huonosta vastaanotosta johtuen jätti kirjallisuuden taakseen mutta myöhemmällä iällä sattui palkkaamaan englanninopettajakseen erään James Joycen, joka viehättyi oppilaansa kirjoista sen verran että puffasi niitä eteenpäin ja sai Svevon jatkamaan kirjoittamista.
Tyhmä mies ja petollinen nainen on draaman lähtökohtina toki "lisää vain vesi"-kombo, tässä tapauksessa vanhempi herrasmies Emilio lankeaa nuoren Angiolinan pauloihin ja ongelmia seuraa. Mielenkiintoista tässä kirjassa olikin sen suhteellinen modernius, julkaisuajankohdasta 1898 huolimatta kirja tuntui kuitenkin selvästi 1900-lukulaiselta vaikka aikalaistunnelmakin toki välittyi...
Toki tässä oli sitten myös molempien huonoja puolia, 1800-luvun raskassoutuisuus yhdistyy 1900-luvun napaantuijotteluun, mistä syystä en jaksanut tästä ihan kauheasti innostua, varsinkin kun se että kirja oli uuttaluova päälle sata vuotta sitten ei enää niin kauheasti hetkauta.
Tulipahan luettua, ja napattua uusi osuma Pasto Italiano -haasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti