The stench was so foul it almost seemed my own brain was rotting; still, no one made a move to leave.
Ogawaa oli suositeltu kun näitä japanilaisia olen lukenut, ja kirjastossa tuli tämä vastaan.
17-vuotias Mari työskentelee äitinsä hotellissa, äidin tiukan valvonnan alla ja juonittelevan apulaisen kyttäämänä. Eräs kerta hän ajautuu tekemisiin lähiseudulla asuvan keski-ikäisen freelance-kääntäjän kanssa, eristäytyvän miehen jonka vaimon sanotaan kuolleen epäilyttävästi. Marin ja miehen välille kehittyy salainen, omalaatuinen ja varsin kieroutunutkin suhde...
Usein varsin groteski ja epämiellyttävä tarina, kuulaan elegantilla tyylillä kerrottu tarina omituisista ihmissuhteista; varsin tuttua siis kun on edellisen sukupolven Tanizakia, Mishimaa yms lukenut, vaikka näkökulma onkin eri ja panokset kovempia...Mari on toisaalta masokistisen alistuva, toisaalta kaikkea muuta kuin uhri, ja ehkäpä suhde on keino irtautua äidistä ja kasvaa aikuiseksi...
Olihan tämä häiritsevä, monessa kohtaa varsin epämiellyttävä ja varmastikaan ei kaikkien juttu. Enkä oikein osaa sanoa onko tämä liiankin itsetarkoituksellisen eksplisiittinen; ilmeisesti Ogawa kuitenkin kirjoittaa hyvinkin vaihtelevillä sävyillä ja tämä edustaa sitä rankempaa ja groteskimpaa ääripäätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti