Näytetään tekstit, joissa on tunniste H. Rider Haggard. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste H. Rider Haggard. Näytä kaikki tekstit

29.7.17

H. Rider Haggard - Kuningas Salomon kaivokset

 

Tämä teos sopisi hyvin myös parin päivän päästä koittavaan klassikkohaasteeseen, mutta siihen on tulossa toinen kirja (jahka saan siitä bloggauksen kirjoitettua). H.R.Haggardin kirja on nimittäin yksi 1800-luvun suurista seikkailuromaaneista joka inspiroi ison kasan myöhempää pulppia (ja niin Indiana Jones kuin Roope Ankka tuntuvat vahvoina monessa kohtauksessa).

Tarina on sinänsä yksinkertainen, eteläafrikkalainen metsästäjä Allan ("mukaillen suomentanut" Anni Swan on pudottanut sukunimi Quatermainin pois, en tiedä minkä verran muita muutoksia tuo "mukaillen" pitää sisällään kuin editoituja nimiä) lyöttäytyy yksiin brittiläisen aatelismies Henry Curtisin ja merimies John Godin matkalle pimeään Afrikkaan, mukanaan parinsadan vuoden takaisen portugalilaisen retkeilijän kartta. Tie vie mahtavaan, brittiläiseltä kannalta tuntemattomaan valtakuntaan jossa retkeilijät sotkeentuvat mukaan valtataisteluun ja sisällissotaan, ja lopulta myös kuningas Salomon mahtavaan aarrekammioon, jossa odottavat omat vaaransa...ja sieltä takaisin sivistyksen pariin.

Tuolloin Afrikan sisäosat olivat ilmeisesti jokseenkin tuntemattomia alueita joten tämäntyyppinen "kadonnut maailma"-kuvio jossa löydetään kokonainen järjestäytynyt sivilisaatio johon ei ollut aiemmin kosketusta oli ihan mahdollinenkin ja mielikuvitusta kutkuttava ja vie teosta myös vähän spefin suuntaan. Samalla voi todeta että kirjassa brittiläisen imperiumin idea tuodaan esiin voimakkaasti mutta samalla sanoisin että kirja ei ole lainkaan niin rasistinen kuin se kontekstissaan voisi olla (vaikka selvää onkin että sitä ei ole kirjoitettu vuonna 2017. Se ei myöskään läpäise Bechdel-testiä)

Samalla on kuitenkin todettava että en nyt tästä niin suuresti innostunut. Allan on varsin mainio sopivasti idealisoitu jokamies jonka nahkoihin moni lukija on varmaan itsensä hyvin kuvitellut mutta noin yleisesti ottaen henkilökaarti kärsii lievästä värittömyydestä esim. Aarresaareen verrattuna, ja vaikka tapahtumia riittääkin niin myöskään tuon inspiraatiolähteen tehokkuuteen ei päästä. Ja vaikka moni klisee tässä ehkä keksittiinkin niin tuntuu että seuraajissa on ollut niiden parempia hyödyntäjiä...
Mutta ihan hyvä että tuli luettua. En tosin tiedä olisinko pitänyt tästä enemmän jos olisin lukenut varhaisteininä, ehkä en silloinkaan.