Theodor Storm - Immensee

...tai jos olisi huomannut katsoa nimiösivua, olisi voinut huomata että kirjan nimi olikin "Immensee ja muita novelleja", tässä Hannes Korpi-Anttilan suomentamassa kirjassa oli siis myös pitempi Linnassa ja lyhyempi Vihreä lehti, ja Linnassa-tarinaa lukiessa ihmettelin kyllä että mitenkäs tämä oikein liittyykään aiempaan ennenkuin huomasin tuon lisämääreen...

Theodor Stormilta olin aiemmin lukenut pienoisromaanin Aaveratsastaja ja vaikka se ei ihan huipputeos ollutkaan niin jätti halun kokeilla myös muutakin. Nämä novellit liikkuvat myös romantiikan seutuvilla, ja nimitarinasta tuli vähän mieleen Nuori Werther: Reinhard ja Elisabeth ovat läheisiä lapsuusystäviä, välillään on rakkauttakin joka ei sen kummemmaksi muutu (Reinhardin käytöksellä on osuutta asiaan), Elisabeth menee naimisiin toisen kanssa ja Reinhard vierailee näiden luona tunteellisten kohtausten merkeissä.
Linnassa-novellissa nuorella neidolla ja kotiopettajalla on jutuntapaista, ja Vihreä lehti on pieni tarina sotarintamalta.

Vähän sama ongelma kuin Aaveratsastajassa, näissä on häivähdystä jostain hyvästä mutta jotenkin en nyt Stormia kohtaa, en ymmärrä miksi näiden piti olla juuri sellaisia kuin ne ovat.

Aiemmin keskusteluissa tuli maininta että Veit Harlan on ohjannut sodan aikana natsismiin päin kallellaan olevan elokuvaversion, tarinassa en varsinaisesti huomannut mikä olisi moiseen tulkintaan johtanut mutta sen sijaan Vihreä lehti vaikutti tarinalta jota fasistit olisivat arvostaneet sellaisenaan. Voitte ottaa tuon kuriositeettisuosituksena.

Theodor Storm - Aaveratsastaja

Jonkinlainen saksalaisen kirjallisuuden klassikko tämäkin Theodor Stormin pienoisromaani (suom. Sirkka Selja).

Kirja alkaa goottilaisen kirjallisuuden sisätarinarakennelmalla, kirjoittaja muistaa lukeneensa tarinan jostain vanhasta aikakauslehdestä jonka kirjoittaja taas kuuntelee eräänä myrskyisenä yönä kirjan varsinaista tarinaa patomestari Haike Haienista...
Kirja sijoittuu Pohjanmeren rannikolle jossa ihmiset ovat jatkuvassa taistossa merta vastaan, vallaten maata valtavien patojen avulla, ja nuoresta Haienista jonka suurisuuntaiset suunnitelmat aiheuttavat monenlaista närää yhteisössä.
Kirjan nimi oli hieman hämäävä ja sitä on myös hienoinen kauhuromanttinen kuvasto johon säännöllisesti vihjataan mutta joka päättäväisesti jätetään myös käyttämättä. Ilmeisesti ihan tarkoituksellisestikin, kun rationalistisen Haienin ja taikauskoisen ympäristön konflikti on yksi teemoista, mutta tällä tavalla lopputuloksena on että luin kirjan padonrakentamisesta Pohjanmeren rannalla 1700-1800-lukujen vaihteessa ja vaikka tuo aihe olikin käsitelty ehkä niin kiinnostavasti kuin mahdollista niin rajansa kaikella; luulen että olisin pitänyt enemmän siitä kirjasta joka tämä ei ollut.