Winifred Watson - Miss Pettigrew Lives for a Day

Miss Pettigrew Lives for a Day -kirjalla on ollut varsin mielenkiintoinen elämänkaari. Winifred Watson, newcastlelainen konekirjoittaja, kirjoitti 30-luvun loppupuolella kuusi kirjaa jotka olivat ilmeisesti aikanaan varsin suosittua hömppää (käytän sanaa Hömpän helmet -henkisesti, en arvottavana terminä) mutta sota keskeytti kirjoittamisen, Watson ei palannut uralle sodan jälkeen ja aikojen muuttuessa edellisaikojen viihde päätyi unohduksiin, niin tämäkin kirja.
Kirjallisuustutkija Henrietta Twycross-Martin tuli aikanaan lukeneeksi kirjan äitinsä suosituksesta ja koska piti lukemastaan suositteli sitä myöskin Persephone -kustantamon julkaistavaksi vuonna 2001 (kustantamo on muutenkin erikoistunut hivenen tuntemattomampien, vanhempien ja unohdettujen kirjojen uudelleenjulkaisuun, erityisesti naiskirjailijoilta, ja totta kyllä kun vilkaisin läpi kustantamon julkaisulistaa niin en kyllä sieltä oikein mitään tunnistanut), ja uudelleenjulkaisu saikin varsin positiivisen vastaanoton ja päätyi myös 1001 Books You Must Read Before You Die -listalle ja elokuvaksi.
Tuolta 1001 Books -listalta sen minäkin luettavaksi bongasin, muutama henkilö oli tämän maininnut yhdeksi listan viihdyttävämmistä ja hyväntuulisemmista kirjoista.

Neiti Pettigrew on keski-ikäinen ja heikosti menestyvä kotiopettajatar vailla perhettä, sukua, omaisuutta tai tulevaisuutta, jonka työnvälitystoimisto lähettää hakemaan pestiä neiti LaFosselta (neiti? No, hänellä on ehkä pieniä kasvattilapsia edesmenneiltä sukulaisilta tai jotain). Heti asunnon oven auettua neiti Pettigrew imaistaan sisään selvittelemään yökerholaulajatar Delysia LaFossen elämää jossa on liikaa miehiä ja sekasortoa ja kohtuullisesti cocktaileja, seurapiirejä, kokaiinia, koruja yms. ja tällä kertaa neiti Pettigrewin käytännöllisyys ja järkevyys pääsevät oikeuksiinsa, samalla kun neiti itse saa huomata että tarkkojen sosiaalisten konventioiden noudattamisella jää helposti luu jakajan käteen

Kuten kirjan nimi kertoo, tapahtumat sijoittuvat yhteen vauhdikkaaseen päivään, ja ankaran yhteiskunnallisen realismin sijasta valittu tyylilaji on ehdottomasti aikuisempi versio Tuhkimo-sadusta. Ei, ei tämä ole vakavaa ja suurta kirjallisuutta edes yritä olla, onpahan viihdyttävä ja hyväntuulinen kirja.

'Well, I acted the lady,' said Miss LaFosse. 'No lipstick, no legs showing. You know. Aloof and keep your distance. None of the come-hither about me. I saw him next week with a bitch of a woman, all lipstick, legs and lust.'
'My dear,' broke in Miss Pettigrew. 'I mean, well, you know, there are other words,'
'Than lust? Well, teach me a worse. I'm willing to use it.'
'No, no,' said Miss Pettigrew, blushing; 'the - er - female dog.'
'But she wasn't a female dog. She was a mongrel bitch.'