Perhettä on kokoontunut yhteen jouluna, ja lasten lauma tulee isoäidin taloon haluten kuulla tarinointia. Ja niinpä isoäiti alkaa kertoa tällä kertaa tositarinaa, jotain joka oli tapahtunut kun hän oli ollut pieni tyttönen. Kuinka yhdeksänvuotias Ola-poika oli kesäksi pestautunut vuohipaimeneksi ja eräänä ukkospäivänä kolmen vuohen kanssa suojautunut luolaan, mutta sitten oli tullut maanvyörymä ja tukkinut luolan suun.
Jep, tuossa on aika lailla koko kirjan idea, poika jää loukkuun luolaan ja muutaman päivän päästä hänet sitten pelastetaan (tämä on kuitenkin lastenkirja, onneton loppu ei ole vaihtoehtona, mutta tehokkaasti isoäiti ja Bjørn Rongen tarinan pitkittävät (suomentaja Kerttu Juva ei tainnut tähän puuttua). Sinänsä ansiokkaasti että tapahtumasarja todellakin tuntuu todelta, tapahtumasarja kuvataan aika realistisesti missään suuremmin oikomatta, mutta olisin minä nyt vähän enemmän tarinan käänteitä odottanut, tämä olisi taustapuhetta karsimalla hyvin voinut olla yksittäinen luku jossain episodimaisemmassa lanuromaanissa.
No, tulipa osuma NTK-haasteeseen.
