Bob Dylan - Tuotanto (osittain)

*laittaa John Wesley Hardingin soimaan*

Suhtaudun tuoreen nobelistin voittoon varsin ristiriitaisin tunnelmin. Olen joskus aiemmin kirjoittanut tännekin, että vaikka arvostankin paljon hyviä laulajia, en kovin helposti kuuntele sanoituksia, laulaja voi laulaa ihan mitä vaan, joten musiikki jonka arvo perustuu erityisesti sanoituksiin muiden osa-alueiden pettäessa jää helposti tekemättä vaikutusta.

Mistä pääsemme suuresti arvostettuun Bob Dylaniin. Olen musiikillisen yleissivistyksen puolesta kuunnellut useitakin levyjään, pikaisesti laskien 16, koska musiikki on sopivasti passiivisempaa nautittavaa jotta sitä voi soittaa vaikkei siitä niin paljoa välittäisikään. Ja Dylanilla saattaa olla vaikka kuinka hienot sanoitukset mutta koska laulajana on jokseenkin mitätön ja muutenkin musiikillisesti useimmiten tylsä niin suurin osa kehutuistakin klassikoista ei juuri hetkauta, voisin kirjaimellisesti luetella aika monta sataa levyä joita kuuntelisin mieluummin kuin Freewheelin' Bob Dylania tai Bringing It All Back Homea. 

Perinteiseen tapaan aikalaismerkitys ei niin suuresti merkitse, oli artistina kuinka mullistava tahansa. Dylan on eittämättä vaikuttanut enemmän tai vähemmän isoon joukkoon parempia singer/songwritereita (noin pikaisesti alkua luetellen Karen Dalton, Nico, Hector, Leonard Cohen, Patti Smith...) mutta samoin myös isoon joukkoon huonompia (Daltonia lukuunottamatta sähköistymistä edeltävän folkin merkittävimmät tuotokset ovat nämä kaksi). Lisäksi Dylanin merkitys "autenttisuuden" ja vakavuuden korostamisessa populaarimusiikissa ja rockismin syövässä on niin suuri, että laajemman vaikutuksen on vaikea nähdä jäävän plussan puolelle (tosin Dylan on tehokkaasti provoillut fanejaan, mistä kiitos).

Mainitsen nyt kuitenkin kuulemistani parhaat levyt, ja kuten mainittu, arvonannon pohjana on enemmän musiikki kuin sanoitukset.

1) John Wesley Harding. Tämän olen katsonut jopa omistamisen arvoiseksi. 'All Along the Watchtower' saattaa olla Hendrixin versiona kuuluisampi, mutta alkuperäinenkin on ehdottomasti Dylanin parhaita kappaleita, ja on tässä muitakin hyviä.

2) Highway 61 Revisited. Tässä ovat ne kappaleet jotka kilpailevat 'All Along the Watchtower'in kanssa.

3) Oh Mercy. Myöhemmästä tuotannostaan muistan tämän positiiviseksi yllätykseksi, ei yksittäisiä huippuja mutta tasapainoinen levy.

4) Nashville Skyline. Dylanin leppoisa kantrilevy, tuotantonsa sympaattisinta osastoa koska ei ota itseään kauhean vakavasti.

5) Blonde on Blonde. Kuten niin usein, on tällä tuplavinyylillä piilossa parempi yhden vinyylin levy.

Kiinnostuneena jään myös odottamaan, josko saisimme nyt lisää Dylan-suomennoksia, olemassaolevista tuli tämä mieleen.

*levy päättyy, laittaa seuraavaksi Obituaryn World Demisen soimaan*