Karel Čapek - R.U.R.

Čapekin näytelmä R.U.R. (Rossumin Universaalit Robotit) on lunastanut paikkansa scifi-kaanonissa ainakin sillä että toi yleiseen kielenkäyttöön sanan "robotti". Tämän niteen on muutama vuosi sitten suomentanut Eero Balk, vanhempiakin käännöksiä ilmeisesti löytyy (kun tämän ensimmäinen suomenkielinen esitys tapahtui jo 1924).

Itse näytelmä sijoittuu tuntemattomassa paikassa olevalle tehtaalle joka tuottaa robottityöläisiä kaikkialle maailmaan, ideaalina ollen että ihmiset voivat näin vapautua raatamisesta ja yleinen elintason kasvu vapauttaa ihmiset keskittymään henkiseen kasvuun. Robotit itse ovat biologisia koneita jotka ulkoisesti muistuttavat ihmisiä vaikka ominaisuuksia onkin yksinkertaistettu, erot ovat enemmän käytöksessä, tuntemuksissa ja tahdossa...vaikka termi "uncanny valley" onkin myöhempää perua niin siellä nämä robotit sijaitsevat.

Ja kun pohjana on Golem-myytti niin arvaahan sen että asiat menevät pieleen, ja asiat menevät pieleen katastrofaalisen laajassa skaalassa. Tavallaan kyse on teknologisen singulariteetin vastineesta, tilanteesta jossa tekoäly on ohittanut ihmisen ajattelukyvyn ja näin kehittyy itse paremmin kuin ihmisen kehittämänä, tavoilla joita ihmismieli ei pysty ennakoimaan (joskin tässä tapauksessa tekoäly ja singulariteetti ovat hieman vajavaisia, mutta silti tarpeeksi tehokkaita). Tai kapitalistinen vastine "me vain tottelimme käskyjä"-puolustukselle, "me vain vastasimme kysyntään", silloinkin kun kysyntä ja vastaus ovat riistäytyneet käsistä...

Ei tämä oikein mestarillisen Salamanterisodan rinnalle noussut mutta näytelmässä esitetyt probleemat ovat kyllä kovin tuttuja näin melkein sadan vuoden päästäkin.

Karel Capek - Kotiinpaluu

Kappaleessani Karel Čapekin Kotiinpaluuta (Hordubal, suomentanut Reino Silvasto 1937) on etusivulla kirjoitettu maininta että se on ollut XV palkinto Kouvolanseudun J-osastojen välisessä 20 km hiihdossa 2.4.44. Mahdolliset kansipaperit ovat tippuneet jonnekin matkan varrelle, siksi en ottanut tästä kuvaa.

Čapek on tuttu parista muusta kirjastaan, Salamanterisota ja R.U.R. ovat scifi-klassikoita ja Puutarhurin vuosi viihdyttävä pakinakokoelma. Kotiinpaluu sen sijaan on raskaammanpuoleista realistista draamaa, lyhyehkö romaani maanviljelijä Juraj Hordubalista, joka on ollut kahdeksan vuotta Amerikassa kaivosmiehenä, lähettänyt rahaa kotiin ja kerännyt säästöjäkin mukavan summan pienestä palkasta, ja nyt palaa kotiin 15 vuotta nuoremman vaimonsa Polanan ja tyttärensä luo (liikoja ei ole yhteyttä pidetty koska kumpikaan Juraj tai Polana ei osaa lukea tai kirjoittaa). Kotiinpaluu ei kuitenkaan ole kovin auvoinen, Polana on hyvin tottunut itsenäiseen emännöintiin ja onhan hänellä myös nuori renki Stepan apuna. Ja tytär ja kyläläisetkin vierastavat palaajaa.
***Juonipaljastuksia***
Niinhän tämä tarina sitten menee juuri niin kuin saattoi arvellakin, Polanalla ja Stepanilla on ollut pitempään suhde, kyläläisetkin sen tietävät mutta Juraj ei halua tätä uskoa, juorujen hälventämiseksi ensin pyrkii toki selvittämään Stepanin asemaa talossa paremman näköiseksi ja lopulta toimittaa tämän matkoihinsa. Ja sitten tulee murhatuksi vuoteeseensa, ja loppuosa kirjasta keskittyy oikeudenkäyntiin.

Mietin enemmän tuota vuotta 1944 kuin kirjoitus- tai suomennosvuotta. Sodan loppuvaiheessa ja pian sen jälkeen tulivat elokuvissa muotiin nk. kuppaelokuvat, joissa käsiteltiin varsin melodramaattisin keinoin haureuden (tässä yhteydessä mitä sopivin sana) seurauksia ja synnin jälkiä. Miehet olivat olleet rintamalla, naiset kotona, kuka olikaan tehnyt mitä kenenkin kanssa tänä aikana oli ajankohtainen aihe...vähän samanlainen mielikuva tuli tästä kirjasta, varsin raskasta draamaa joka meni juuri niin kuin vain alkutilanteesta arvasi.
Ehkä XV palkinto oli ihan sopiva sijoitus tälle.