"He sings, raps, break-dances, plays the guitar, piano, drums and the trumpet. And, of course, he is super cute!" Voiko samaa sanoa Minna Canthista?
Olen aikaisemmin jo maininnut kiinnostukseni "ephemera"-kirjallisuutta kohtaan, sellaisia kirjoja joita ei perinteisesti käsitellä kirjallisuuskeskusteluissa mutta jotka fyysisinä esineinä kuitenkin kirjan määritelmän täyttävät. Ja näin elämäkerta-lukuhaasteen puitteissa voi myös hieman tarkastella paitsi kiinnostavia ihmisiä myös koko lajityyppiä ja millaisia muotoja sesisältää...
Alunperin kiinnosti kaupoissa bongattu Isac Elliot -fanilehti mutta pihinä päädyin sitten tähän kirjastosta lainattuun Justin Bieber -elämäkertaan, joka julkaistiin jo 2010 eli kun kirjan kohde oli 16-vuotias. Noin muuten minulla ei ole sen kummempaa mielipidettä Bieberistä suuntaan tai toiseen (muuten kuin että hänellä oli tähän aikaan tyhmä kampaus), olen varmaan jotain musiikkiaan jossain kuullut mutta ei se mitenkään ole jäänyt mieleen mutta ei minulla myöskään ole mitään antipatioita.
Vaikka 46-sivuisessa kirjassa suuren osuuden saavatkin kuvat, ei 16-vuotiaan elämän venyttäminen tähän mittaan ole silti kovin helppoa varsinkin kun varhaisvaiheet ennen ensimmäisiä julkisia esiintymisiä kuitataan parilla sivulla. Rowlands kertoo tarinaa vaikka Bieberin omia sitaatteja onkin käytetty paljon, ja pariin otteeseen näiden välillä on aikamoista toistoa, Rowlands sanoo asian ja perässä on Bieber-sitaatti jossa sama asia sanotaan ihan samoin sanoin.
Luonnollisesti mukana on paljon sekalaisia mielipiteitä ja tärkeää informaatiota kuten mikä on Bieberin lempiväri tai mitä kieliä hän osaa, lukuisten muiden julkkisten kommentteja, kuvaukset parin päivän päiväohjelmasta (mielenkiintoisesti "Here's what we imagine it would be like..." jättäen epävarmaksi kuinka totuudenmukainen tämä nyt sitten on), triviaa ("The single 'One Time' isn't directed to a specific girl, it's directed at all girls.") jne.
Yleisellä tasolla elämäkerrroissa tehtävät valinnat ja niissä näkyvät ongelmat ovat tuttuja jo monien vuosisatojen takaa, yhtenä hyvänä esimerkkinä Raamatun apostoli Paavali, jonka tunnemme kolmesta eri lähteestä. Meillä on Paavalin omia kirjoituksia joissa tämä valottaa elämänvaiheitaan hyvin fragmenttisesti mutta tuo silti persoonaansa esille. Meillä on Paavalin seuraajat jotka täydensivät apostolin henkilökuvaa tämän nimissä kirjoitetuissa kirjeissä mutta jotka tunnetusti lisäilivät historiallisesti epätosia yksityiskohtia tämän matkoihin. Ja meillä on Luukkaan kirjoittama Apostolien teot, joka kuvaa Paavalin elämänvaiheita ilmeisesti kohtalaisella luotettavuudella mutta joissa Luukas selvästi yrittää kirjoittaa yhtenäistä myyttistä tarinaa jonka antama henkilökuva Paavalista on jossain määrin ristiriidassa tämän omien sanojen kanssa.
Tämä tuli vähän mieleen Tästä Rowlandsinkin kirjasta: ei sillä että se olisi mitenkään avoimen ristiriitainen mutta sen mahdollisuus oli kyllä mielessä. Rowlands rakentaa varsin perinteistä "unelmista totta"-tarinaa: nuoren Justinin vanhemmat erosivat ja Justinin elämä yksinhuoltajaäitinsä kanssa oli taloudellisesti rankkaa aikaa vaikka he niin tiiviisti rakastivatkin toisiaan, ja kun äiti oli laittanut YouTubeen muutamia videoita Justinin esiintymisestä ja ne alkoivat saada kasvavaa huomiota niin levy-yhtiötkin kiinnostuivat ja siitä seurasi sitten jättisuosio. Mutta rajusta elämäntyylin muutoksesta huolimatta Justinilla on jalat maassa, äiti on tärkein ihminen ja fanit kanssa jne.
Saattaapi olla tottakin. Mutta joka tapauksessa ei niitä elämäntapahtumia vain ehdi olla niin paljoa että niistä saa kirjan aikaan, wikipedia-artikkelin ehkä (jota vastaan tarkistin tuon elämäntarinan faktat), niinpä mukaan tulee varsin paljon Justinin omin sanoin esitettyä triviaa ja A-listan julkkiksia...ja voiko 16-vuotias päätyä yllättäen tuollaiseen elämään ilman että pää menee sekaisin? Ehkä, jos henkilö itse on erikoislaatuinen ja tämän mentori, PAt ja muut vastaavat ovat tosi hyviä työssään.
Tämä kirja ei juuri muuttanut neutraalia mielipidettäni kohteestaan suuntaan tai toiseen (paitsi että on sittemmin hankkinut paremman kampauksen) mutta elämäkertojen lajityyppiin tutustuessa oli hyvä idea lukea myös tällainen fanikirja.
