Olen tainnut mainita aiemmin NTK-haasteen yhteydessä, että omaan lapsuuteeni Nuorten toivekirjasto ei kovinkaan voimakkaasti kuulunut: sarja alkoi olla viimeisillään kun olin sopivan ikäinen ja niinpä minun lapsuuttani leimasivat ihan muut kirjat. Joitain sarjan kirjoja toki luin muina painoksina (kuten sarjassa julkaistuja Vernejä tai Finnemoren Robin Hoodin jne) mutta varsinaisesti sarjan kirjoista en kovin montaa muista lukeneeni.
Tämä Rosemary Weirin kirja (suom. Eeva Heikkinen) on kuitenkin yksi niistä: historiallinen seikkailukirja 1660-luvun Englannista ja 13-vuotiaasta apteekkarin pojasta Tom Wrightista joka asuu perheineen London Bridgen kupeessa.
Kirja alkaa dramaattisesti vuonna 1664 yötaivaalle syttyvällä tähdellä, joka herättää suurta ihmetystä, varmaa on vain että se on enne jostain pahasta mutta onko kyse rutosta vai sodasta vai mistä...
Seuraavana keväänähän se selviää, Lontoossa raivoaa rutto, pahempana kuin koskaan: Tomin isä tietysti tekee mitä voi mutta kun tilanne näyttää koko ajan huonommalta niin eräänä yönä lähetetään Tom pakoon kaupungista sukulaisten luo maalle. Mutta koska kaupungissa on karanteeni ja ulkopuolellakin ihmiset suhtautuvat ruttopakolaisiin hyvin vihamielisesti, niin matka ei ole ihan triviaali...
Ei liene kuitenkaan epäilystä etteikö perille päästäisi, ja aikanaan ruttokin laantuu, ja Tom-poika joka viihtyy hyvin maaseudulla palaa kuitenkin perheensä luo Lontooseen...juuri sopivasti todistamaan Lontoon paloa 1666.
Nytkin uudelleenluettuna tämä on yhä aika hurja kirja, kuolemanvaara on ihan läsnä (ja kirjassa myös kuolee ihmisiä, sellaisiakin joilla on nimi) ja historiallisen miljöön kuvauksessa on raadollisuutta, ei ylimässäilevää mutta tarpeeksi antamaan realistista tunnetta. Samoin henkilöt ja heidän toimintansa on kuvattu toimivasti ja motivoidusti, antaen sopivan realistista fiilistä, vaikka nuortenkirjana vielä pysytäänkin. Ja tosiaan kirja alkaa rutolla ja päättyy tulipaloon, ja välissä olevan pastoraalisempaankin osioon saadaan mukaan vähän ongelmia ja syyllisyyttä...(kaupunki vs maaseutu -luentakin kirjassa on mahdollinen ja aika lailla toista osapuolta suosiva...)
Kirja tosiaan on hyvin mieleenjäävä vaikka, myönnetään, myös aika raskas. Ja kun toinen NTK-sarjan kirja jonka muistan oli Lisa Tetznerin Musta veljeskunta, muistaakseni myös aika rankka historiallinen kuvaus, niin saatoin tietysti aikanaan assosioida koko sarjan sen verran raskaaksi että mieluummin luin Viisikkoja ja sen sellaista.
