Olen tainnut mainita aiemmin NTK-haasteen yhteydessä, että omaan lapsuuteeni Nuorten toivekirjasto ei kovinkaan voimakkaasti kuulunut: sarja alkoi olla viimeisillään kun olin sopivan ikäinen ja niinpä minun lapsuuttani leimasivat ihan muut kirjat. Joitain sarjan kirjoja toki luin muina painoksina (kuten sarjassa julkaistuja Vernejä tai Finnemoren Robin Hoodin jne) mutta varsinaisesti sarjan kirjoista en kovin montaa muista lukeneeni.
Tämä Rosemary Weirin kirja (suom. Eeva Heikkinen) on kuitenkin yksi niistä: historiallinen seikkailukirja 1660-luvun Englannista ja 13-vuotiaasta apteekkarin pojasta Tom Wrightista joka asuu perheineen London Bridgen kupeessa.
Kirja alkaa dramaattisesti vuonna 1664 yötaivaalle syttyvällä tähdellä, joka herättää suurta ihmetystä, varmaa on vain että se on enne jostain pahasta mutta onko kyse rutosta vai sodasta vai mistä...
Seuraavana keväänähän se selviää, Lontoossa raivoaa rutto, pahempana kuin koskaan: Tomin isä tietysti tekee mitä voi mutta kun tilanne näyttää koko ajan huonommalta niin eräänä yönä lähetetään Tom pakoon kaupungista sukulaisten luo maalle. Mutta koska kaupungissa on karanteeni ja ulkopuolellakin ihmiset suhtautuvat ruttopakolaisiin hyvin vihamielisesti, niin matka ei ole ihan triviaali...
Ei liene kuitenkaan epäilystä etteikö perille päästäisi, ja aikanaan ruttokin laantuu, ja Tom-poika joka viihtyy hyvin maaseudulla palaa kuitenkin perheensä luo Lontooseen...juuri sopivasti todistamaan Lontoon paloa 1666.
Nytkin uudelleenluettuna tämä on yhä aika hurja kirja, kuolemanvaara on ihan läsnä (ja kirjassa myös kuolee ihmisiä, sellaisiakin joilla on nimi) ja historiallisen miljöön kuvauksessa on raadollisuutta, ei ylimässäilevää mutta tarpeeksi antamaan realistista tunnetta. Samoin henkilöt ja heidän toimintansa on kuvattu toimivasti ja motivoidusti, antaen sopivan realistista fiilistä, vaikka nuortenkirjana vielä pysytäänkin. Ja tosiaan kirja alkaa rutolla ja päättyy tulipaloon, ja välissä olevan pastoraalisempaankin osioon saadaan mukaan vähän ongelmia ja syyllisyyttä...(kaupunki vs maaseutu -luentakin kirjassa on mahdollinen ja aika lailla toista osapuolta suosiva...)
Kirja tosiaan on hyvin mieleenjäävä vaikka, myönnetään, myös aika raskas. Ja kun toinen NTK-sarjan kirja jonka muistan oli Lisa Tetznerin Musta veljeskunta, muistaakseni myös aika rankka historiallinen kuvaus, niin saatoin tietysti aikanaan assosioida koko sarjan sen verran raskaaksi että mieluummin luin Viisikkoja ja sen sellaista.
6 kommenttia:
Olen tämän kirjan joskus lukenut ja tämä kuuluu niihin NTK:n kirjoihin, jotka haluan lukea uudelleenkin jossain vaiheessa. En ole varma, löytyykö tämä omista kirjavarastoistani, mutta on kyllä sellainen, että sen voisi vaikka omistaakin.
Kuten totesitkin, tuntuu aika raskaalta nuorten kirjalta. Kun olen lukenut NTK-sarjaa tuntuu että nuori on ainakin alle 15-vuotias, ehkä 12-vuotias voi monessa kirjassa olla kohdeyleisöä, vai mitä itse tuumit, kun olet enemmän näitä lukenut?
Hyvä kirja tämä kuitenkin on, mieleenjäävä ja kesti uudelleenluennan (vaikka joihinkin yksityiskohtiin ehkä kiinnittikin erilaista huomiota kuin lapsena, ja toisaalta nyt lukee nopeammin niin piinaavammistakin kohdista meni nopeammin ohi...
Olen huomannut aika hyväksi nyrkkisäännöksi nuortenkirjojen ikäsuosituksista vähentää vuoden pari päähenkilön iästä: tosin tämän Tom on kyllä aikuisemman tuntuinen kuin vaikkapa Ryöstetyn Rasmuksen Kalle Blomqvist, eli ei se ihan tarkkaan aina toimi.
Arvioisin kuitenkin että NTK viittaa kyllä varhaisnuoriin, eli veikkaisin kanssa että 12-vuotias olisi aika keskeinen kohdeyleisö koko sarjalle. Mutta sarjan sisälläkin on vaihtelua, mieltäisin just esim. sen Kalle Blomqvistin tai Päättömän hevosen olevan enemmän 10-12-vuotiaille ja vastaavasti tämän tai Vaiteliaan veljen olevan enemmän 12-14-vuotiaille (jostain Jules Verneistä tai Huckleberry Finnista puhumattakaan).
Ja vastaavasti LTK olisi ehkä 8-11-vuotiaiden juttuja? Jonkin verran päällekkäisyyttä noissa sarjoissa on, kirjoja jotka voisivat yhtä hyvin olla toisessa joukossa.
OK, hyvä nyrkkisääntö. Itse en enää pidä Huckelberry Finniä lainkaan nuorten kirjana, vaikka kertookin nuoresta tai nuori tarkkailee maailmaa. Luin kuitenkin teoksen nuorena, ja pidin sitä silloin nuorten teoksena.
Joo, minäkin luin Huckleberry Finnin aika nuorena (tai ainakin suurimmaksi osaksi, en ole ihan varma luinko koskaan loppuun, ja aikeissa on ollut lukea uudestaan), ja siinä missä Tom Sawyer on nuortenkirja, niin Huckleberry Finn taas on huomattavasti epämääräisempi tapaus...ja sama juttuhan on niiden Vernen kirjojen kanssa, vanhempia seikkailukirjoja jotka ovat sittemmin päätyneet nuortenkirjoiksi.
Tämä sopii myös varmasti hyvin luettavaksi BFF-lukuhaasteeseen, jossa on tarkoituksena lukea kirjoja, joiden yhtenä kantavana tekijänä on ystävyys! :) Tervetuloa chekkaamaan!
https://arcakiraniia.blogspot.fi/2016/11/bff-lukuhaaste-201116-1422017.html
KiraNiia @ Arca Fabulorum - Tarina-arkku
Lähetä kommentti