Tupla-annos englantilaisen Rugglesin perheen elämää joskus 30-luvulla: ensimmäinen osa ilmestyi 1937, toinen osa aika lailla myöhemmin (miksi, sen voi lukea Eve Garnettin wiki-sivulta) mutta suoraa jatkoa se kuitenkin on, kolmatta osaa ei kai suomeksi tullutkaan (molemmat kirjat on suomentanut Laila Järvinen, jälkimmäisen "tekijän luvalla lyhentäen" vaikka näinkin se on pitempi kuin ensimmäinen...)
Monien muiden NTK-sarjassa lukemieni kirjojen tapaan tämä on aika episodimaista kerrontaa, sattumuksia Rugglesin seitsenhenkisen perheen elämästä ilman sen kummempaa jatkuvaa juonta. Perheen vanhemmilla on vähän tavallista suurempi rooli ja kun useampi lapsi perheestä saa oman "soolonsa" niin ketään varsinaista keskushenkilöä ei tule (toiseksi vanhin tyttö Kate saa kuitenkin suhteessa eniten sivuja, ja kolmas kirja keskittyy ilmeisesti täysin häneen).
Huomionarvoinen seikka tässä kirjassa omana aikanaan ja nykyäänkin on perheen asema: Rugglesit ovat vankasti työväenluokkaa, äiti Rosie on pyykkäri ja isä Joe roskakuski, ja vaikka perhe ei varsinaisesti puutteesta kärsikään niin koko ajan mukana seuraa tarkka taloudenpito, jossa pennit ja shillingit lasketaan tarkkaan (ja Englannissahan muutenkin sosiaaliluokka näkyy paljossa...mm. äidin ajatus kastaa kaksospojat Rolandiksi ja Nigeliksi tyrmätään nopeasti, heistä tulee Jim ja John).
Ilmeisesti tätä edeltävässä brittilastenkirjallisuudessa keskiluokkaisuus on ollut normi josta ei poikettu, enkä sitten tiedä onko nykylastenkirjallisuudessakaan tällaisen arjen (siis nimenomaan arjen) kuvaaminen kovin yleistä...
Tietysti nykylukija saa omia kiksejään aikakaudesta ja sen kuvauksesta, ja perinteiseen tapaan nykyäidit voivat sitten kauhistella kuinka vapaasti lapset tässäkin seikkailevat...ja Garnett piirtää tarpeeksi sujuvasti henkilökuvia, että vaikka tämä ei kovin syvälliseksi kirjallisuudeksi menekään niin ajan ja paikan fiilis kuitenkin välittyy.
NTK-haaste jolkottelee eteenpäin, vielä olisi ainakin pari kirjaa jotka huvittaisi lukea ennen vuodenvaihdetta, katsotaan nyt miten käy (ja vaikka haaste loppuisikin niin ehkä näitä voi lukea senkin jälkeen...)
2 kommenttia:
Avartava bloggaus, aika vähän olen lukenut Englannin työväenluokan vesojen seikkailuista ja ylipäätään tyäväenluokan kirjallisuutta.
Useimmiten taitaa olla joko vakaan keskiluokkaiset (tai ajoittaiset yläluokkaisetkin) lapset tai sitten köyhemmistä oloista oleva joka jostain syystä nousee parempaan asemaan...Suomesta muistan jotain vanhempia samanhenkisiä lukeneeni samoilta ajoilta mutta eivät kai nekään nyt niin yleisiä olleet...
Lähetä kommentti