Ei kansikuvaa, koska satuin saamaan käsiini NTK-sarjaa edeltävän painoksen vuodelta 1944 ilman kansipapereita, mutta on tästä myös yksi painos NTK-sarjassakin, luultavasti yksi sarjan harvinaisempia teoksia (suom. Sirkka Miettinen, kansi näkyy bloggaushetkellä esim. täällä)
Saranga on jossainpäin keski-Afrikkaa asuva nuori pygmi, kolme jalkaa pitkä ja hampaat ovat juuri viilatut teräviksi vaikka varsinaisesti ei vielä metsästäjien joukkoon lasketakaan. Mutta eräälle metsästysretkelle pääsee kuitenkin mukaan ja tästä lähtee sitten liikkeelle tapahtumasarja joka vie Sarangan uusiin tilanteisiin ja polulle jonka lopussa hän on täysiarvoinen metsästäjä.
Tultuaan niiden luo, jota rakasti enemmän kuin mitään muuta maailmassa, hän iski keihäänsä kärjen maahan, muisti vielä seisovansa kalliolla ja kohotti aseensa lujalla liikkeellä ilmaan.
Sitten, kääntyen vain isänsä puoleen, niinkuin nuoren metsästäjän tulee, hän sanoi: "Isä, kaikki on hyvin."
Alussa lukeminen oli hieman tahmeaa, koska kirjan henkilöihin ja tapahtumiin oli hieman hankala päästä sisään (kun en ole viidakossa asuva pygmi), varsinkin kun liiallista tunteiden ilmaisua karsastetaan joten kerronta pysyy tietoisesti aika toteavana, ja merkillistä termistöä vilisevänä.
Uteliaisuus kuitenkin veti eteenpäin: eihän tällaisia kirjoja nykyään enää kukaan kirjoita eikä juuri luekaan, joten tässä lukijakin on pimeässä viidakossa. Ja tarinakin sitten asettui vähän perinteisempään nuortenkirjamalliin, vaikkei kerronta sitä aina tehnytkään (ja hei, tässä poltetaan hasista, onko NTK-sarjassa mitään muuta kirjaa jossa moista tapahtuu?)
Kirjan loppupuolella kävin katsomassa vähän tietoja Attilio Gattista ja ilmeisesti tämä olikin ihan oikeasti ahkera Afrikan reissaaja joka oli tutustunut pygmeihin ja alueeseen jota kuvaa, ja dokumentoinut paljon näkemäänsä, joten tämäkään kirja ei kai ole mitenkään kolonialistifantasia vaan antropologinen osuus pohjaa todellisuuteen...ja täällä mainitut huomiot tekemästään elokuvasta sopivat kyllä tähän kirjaankin, tarina itsessään noudattaa toki formaattia mutta mukana on runsaasti tapojen ja elämän kuvausta, ja henkilöitä kohdellaan arvokkuudella (silloin kun Saranga hölmöilee, se johtuu siitä että on nuori ja kokematon).
Kai sitten oli hyvä että tämän luin.
Tässä yhteydessä muistutan myös, että itselleni asettama NTK-haaste alkaa myös saapua kohti ilmoitettua päätepistettä, vuoden loppua, kirjoitan vielä lähipäivinä oman summauksen haasteesta, muutkin jotka haasteeseen sopivia kirjoja olette lukeneet voitte niistä ilmoitella.
En tiedä luenko tämän vuoden aikana enempää haastekirjoja: niitä olisi kyllä tarjolla kun juuri huomasin lähidivarissa nipun sopuhintaisia kiinnostavia sarjan teoksia ja accidentally niitä muutaman...eli joka tapauksessa luen näitä myös ensi vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti