Kirjaston hyllyistä jatkamme teemalla "joku novellikokoelma kirjailijalta josta en ole kuullutkaan".
Sarah Hallin seitsemässä novellissa liikutaan paikasta ja elämäntilanteesta toiseen (vaikka liikkujat taitavatkin olla pääosin brittejä, mielellään pohjois-Englannista), yhdistävänä piirteenä on enemmän tyyli ja fyysisyyden, ruumiillisuuden korostuminen: seksiä tietysti mutta myös väkivaltaa, luonnon aistillista kokemista niin kauniimmilla kuin groteskimmilla tavoilla, epämääräistä uhkaa (niin kirjan henkilöiden elämässä kuin suoremmin havainnoituina).
Ensimmäinen novelli, Butcher's Perfume, alkaa reippaasti kun päähenkilön, teinitytön ystävä kertoo miten hakkasi kaksi muuta tyttöä pubin edessä jakaen tietysti myös käytännön vinkkejä miten asia kannattaa hoitaa, ja jatkuu ystävän perheen kuvailulla, perheen joka on varsin värikäs (ja jossa ehkä brittiläisiä northerner-kliseitä harrastetaan).
He was a looker, with the royal swagger of his old man. I'd seen him go to work on a lass. He had the ability to cut through what little pride she had, to strip her of common sense and condition her to waiting by the phone, waiting outside a pub in the rain, waiting for the characteristic bastard's alba a few weeks later when he'd got bored - telling her she had a dry quim, old biddy skin, fat belly, or spots on her arse, and that's why he no longer fancied her.
Muissa novelleissä metsästetään töitä ja minkkejä, odotetaan rakastajan tulemista, matkustetaan...näin suomalaisittain erityisen huomionarvoinen on viimeinen novelli Vuotjärvi, jossa pariskunta viettää kesää savolaisen järven rannalla olevassa kesämökissä (ja Suomi kuulostaa Suomelta, eli kirjailijalla on varmasti hyvät lähteet olleet).
Itse asiassa nostaisin juuri ensimmäisen ja viimeisen novellin, Butcher's Perfumen ja Vuotjärven, kokoelman parhaiksi: niissä on vahva paikan tuntu ja kokonaisuuksina ovat hallituimpia ja tyydyttävimpiä kokonaisuuksia. The Agencyn alku vaikutti hyvältä mutta oli lopulta vähän liian, no, helppo ja muissa oli hyviä piirteitä ja yksityiskohtia vaikka ihan samanlaista vaikutusta eivät tehneetkään...
Viime aikoina olen muutenkin pohdiskellut ruumiillisuutta sen monissa muodoissa, joten sinänsä tämä novellikokoelma sopii hyvin tähän, ja jos verrokkeja pitäisi nostaa niin mieleen tuli Beryl Bainbridge: hieman epämiellyttävä mutta näkyvissä on hillittyä voimaa...pitää romaanejaan joskus myös harkita.
Poor Magda had not been well all year. She'd been ragging too much, as if a week were a month in her Eve's calendar. She had two strange knots under her arms. They felt pliant and downy like wasps' nests when she put my fingers there, saying, Now, Dolly, don't get into a tiz.
Kirjasta on blogannut myös Sannabanana. Ja novelllihaaste etenee seitsemän novellin verran, yhteislukemaksi tulee siis jo 19.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti