Kun on Finncon-viikonloppu ja kaikkea niin luin sitten scifi-kirjan. Kirppiksellä löytyi tällainen, ei kauhean hyväkuntoinen ja kirjasta ja tekijästä en ollut ikinä kuullutkaan mutta kivannäköinen kansi ja hei, suomalaista scifiä vuodelta 1948 (tai seikkailukertomukseksi tämä on määritetty etusivulla).
Kirja alkaa napakasti, Iivari on pneuman kyydissä matkalla Suomesta Kaliforniaan jossa häntä odottavat Pekka ja Matti. Sen verran suoraan siirrytään tapahtumiin että alkoi mietityttää ovatkohan henkilöt olleet jo jossain aiemmassa kirjassa jossa pneumakin on esitelty (=ääntä nopeampi lentokone), ja tuota pikaa kirjassa alkaakin sellainen eksposition määrä että Dan Brownkin olisi ihmeissään, ja toisaalta joihinkin asioihin viitataan sivulauseessa ilmeisesti olettaen lukijan olevan niistä tietoisia. Kirjailijan wiki-sivu paljastaa että kyllä, pari muutakin tieteisromaania löytyy, ilmeisesti samoilla henkilöillä (ja kas, Pohjanmies on myös Kuubalaisen serenadin säveltäjä).
Tässä kirjassa sitten kehitetään aikaisemmista keksinnöistä alus jolla pystyy lentämään avaruuteen, ainakin lähiplaneetoille. Kovasti teknisiä ja tähtitieteellisiä numeroita luetellaan eli tyylilajina on lähestulkoon kova scifi (joskin päätän ummistaa silmäni siltä kuinka realistisia nämä kehitelmät ovat...), ja tämä meno jatkuu siihen saakka kun aluksella lennetään kuuhun. Tämän jälkeen lähdetäänkin sitten Venukseen ja homma karkaa omalaatuisen filosofiseksi...
Ei, parhaalla tahdollanikaan en voi väittää tätä kirjaa erityisen hyväksi, se että se ei ole genren kaanonissa kuolemattomana klassikkona ei ole mikään erityinen vääryys. Henkilökuvauksissa ei syvyyttä ole, tekninen uskottavuus, nojoo, ja seikkailullinen antikaan ei niin korkeatasoista ole. Oman aikansa kuvauksena siinä on kuitenkin kiinnostavia hetkiä, kirjasta näkyy vankka kehitysoptimismi ja tiedepositivismi (joskin tiukan skeptistä "en usko mitään mitä en näe"-asennetta kritisoidaan). Mahdollisesti menneen sodan kaikuja tuntuu alkupuolen kohtauksissa kun ensin erään toisen tiedemiehen ja sitten sankariemme raketit lähtevät avaruuteen, lähtöhetkissä on kouriintuntuvina mahdollisuus että retkeltä ei palata hengissä, mutta projekti on tärkeä ja siksi se on tehtävä.
Tulipahan luettua.
