Minä ja blogi

Lyhyt esittely lienee paikallaan.

Minä: Pitkäaikainen lukija ja ajoittainen lukemisen kommentoija. Olen parhaani mukaan säilyttänyt amatööristatukseni eli työ ja opiskelu ovat muilta aloilta joissa tekstien kanssa joutuu ajoittain tekemisiin mutta ne ovat luonteeltaan vähän erilaisia.
Kotoisin pääkaupunkiseudulta, Danten tapaan elomme vaelluksen keskitiellä, Y-kromosomi löytyy.

Blogi: Blogin painopiste ei alun perin ollut varsinaisesti lukupäiväkirja vaan projektiraportti tai itselle asetettu haaste, joka esitellään jo alaotsikossa: "Ihminen joka ei lue runoja lukee runoja". Ja ajoittain miettii laajemminkin lukemista ja kirjoittamista.
Koko ajatus lähti liikkeelle toisesta blogista, Helsingin Sanomien Lukupiiristä jossa osallistuin keskusteluun tällä samalla nimellä. Minä en ole koskaan erityisemmin välittänyt runoudesta joitain vanhempia epiikoita kuten Kalevalaa lukuunottamatta, mutta siellä (ja samaan ajatukseen olen törmännyt muuallakin) runoentusiastit olivat kovasti sitä mieltä että kaikkien pitäisi lukea runoja ja on kovasti harmi että niitä luetaan niin vähän eikä niistä juuri keskustella.
Tämähän toimi sitten haasteena alkaa pohtia onko tuo totta, pitäisikö kaikkien lukea runoja ja erityisesti pitäisikö kaikkien keskustella niistä, myös niiden jotka eivät alaa niin korkealle arvosta? Testataan.
Sen verran analyyttisesti kysymystä kuitenkin pyrin lähestymään, että en harrasta mitään itseterapointia tai itsetarkoituksellisti hauku kaikkea. Jos positiivista sanomista löytyy, niin sanon sen. Myönnän kuitenkin olevani lähes aina reippaan subjektiivinen ja harrastan retorisena keinona ajoittain provosointia.

Lukuprosessi on yksinkertainen. Menen kirjastoon, lainaan jonkun runoteoksen joka käteen tarttuu (muutama kirjoittaja on etukäteen tuttuja, pari teosta on suoraan suositeltu, mutta aika moni on myös täysin satunnaisesti valittuja) ja luen sen. Sen jälkeen kommentoin mitä sain irti ja liitän mukaan näytteeksi jonkin runon johon suhtauduin myönteisesti. Blogitageista "kokoelma" viittaa luettuun yksittäiseen kirjaan, "aatteellisuus" tarkoittaa yleisempää pohdintaa.

Sittemmin ollaan siirrytty yhä enenevissä määrin "tavalliseksi" lukupäiväkirjaksi vaikka runouden lukemista yhä harrastetaan. Muita kuin runokirjoja käsitteleviä postauksia merkitään "luetut"-tagilla ja muuta ei-runous-höpinää löytyy "muuta"-tagin alta.

Lukuvinkkejä otetaan vastaan, en välttämättä tartu niihin välittömästi mutta kyllä ne takaraivoon jäävät. Arvostelukappaleita on otettu vastaan vähän fiiliksen mukaan (ja tällöin pyritty ehkä jonkintasoiseen asiallisuuteen vaikkakaan linjaa ei muuteta negatiivisuus-positiivisuus-akselilla), tosin tuleville tarjoajille huomautan muutoksista bloggaamislinjassa: ei kotimaisia paitsi tekijöiltä jotka ovat olleet kuolleina yli 50v.
Nimimerkkiä käytän koska haluan omalla nimelläni tehtyjen nettihakujen osuvan pääosin työjuttuihin kun taas kirjabloggaus ja kirjallisuus ovat harrastuksia. Ja profiilikuvakaan ei esitä minua, se on Emil Jannings.
Vanhempia merkintöjä saa kommentoida, kommenttivirta ei ole ainakaan nyt niin valtaisa ettenkö minä niitä huomaisi...

Blogissa harjoitetuista tekijänoikeusrikkomuksista löytyy keskustelua ja pohdintaa täällä. Lyhyesti: kokonaiset runot eivät kuulu sitaattioikeuden piiriin mutta tarpeen mukaan olen päätynyt lainaamaan monia kokonaisina blogissa lähinnä esteettisillä perusteilla. Oikeudenomistajan pyytäessä poistan runon tai editoin sen otteeksi.

Blogin sähköpostiosoite (jota en lupaa tarkistaa päivittäin) on hyonteisdokumentti(at)gmail.com

Kirjoitan ajoittain myös Ota ja lue -blogiin. Jotkut kirjoitukset kierrätän suoraan tai editoituina blogista toiseen ja sinne kirjoittamia juttujani saatan kyllä linkkailla tänne.

Ei kommentteja: