Kotimaisen kirjallisuuden tuntemuksessa Juhani Aho on nimi joka tulee säännöllisesti vastaan, mutta en voi myöntää kovin laajaa tuntemusta tuotannostaan: Rautatie luettiin joskus ala-asteella, samoin kuin Siihen aikaan kun isä lampun osti -tarina, ja Juhasta minulla on joku käsitys, ja muuta tuotantoa on, mutta mitä?
Syystä johon palaan myöhemmin bloggauksessa tartuin sitten tähän pienoisromaaniin nimettömästä kertojasta ahdistuneena Helsingissä ja Pariisissa vuonna 1890. Kertoja on palavasti rakastunut ystävänsä pikkusisareen, huomattavasti nuorempaan Annaan, mutta vastakaikua ei oikein tule joten matkustetaan Pariisin maailmannäyttelyyn miettimään mitä sitä tekisi elämällään ja haaveilemaan että nyt kun lähdin pois niin ehkä Anna tajuaakin että oikeasti onkin aina rakastanut minua jne jne.
Eipä tässä kummempaa sisältöä tarvitsekaan, tyylilaji on psykologinen realismi joten vellonnalla pärjätään, miljöökuvaus niin Suomen kuin Ranskankin osalta mainiona lisänä ja aihehan, yksipuolinen rakkaus, ei ihan heti kai vanhene (joskin jotkut siihen liittyvät asiat ehkä muuttuvat, ystävän neuvot ovat sensuuntaisia että ei moisia nykykirjallisuudessa voisi laittaa...). Myönnän myös olleeni yllättynyt että Aho oli tämän ilmestyessä vasta 29-vuotias, kirja henkii vähän vanhempaa näkökulmaa...aikakauden ranskalaisella kirjallisuudella on epäilemättä myös ollut vaikutusta teokseen.
Mieleen tuli myös että vaikka mielikuva kirjailijasta onkin hieman, no, pölyinen, niin tuossa tietämässäni kirjallisuudessa tämä kuitenkin käsitteli ajan uudemman teknologian kohtaamista, oli kyse sitten öljylampusta tai rautatiestä tai tässä kirjassa Eiffel-tornista: nyky-Aho sitten varmaan kirjoittaisi tulevia klassikoita 3D-tulostimista tai Netflixistä?
--------------------------------------
Arvelin, että Helmet-lukuhaasteessa yksi hankalammista rasteista tulee olemaan 27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja, kun ottaa huomioon tämän vaatimukseni, että kotimaisen kirjailijan pitää olla kuolleena vähintään 50 vuotta. Helsinki sinänsä on helppo paikka, mutta kun rajataan pois nykykirjailijat samoin kuin muutama muu ilmeinen tyyliin Mika Waltari ja Helvi Hämäläinen, niin jäljelle jäävistä kirjailijoista mieleen tulevat ovat joko sellaisia että teoksissaan ei juuri paikkakunta näy (kuten moni runoilija) tai sitten ovat sijoittaneet keskeiset teoksensa esim. landelle (johon tässä yhteydessä lasketaan mm. Tampere ja Oulu).
Olin kuullut kirjastojen tarjoamasta lukuvalmennuksesta, jossa kirjastolainen keksii kiinnostavia lukuvinkkejä tarpeiden mukaan: haluaako tutustua johonkin uuteen aiheeseen, alueeseen tai genreen vai etsiikö vain "hyviä kirjoja", mitä on jo lukenut ja mitä ei ainakaan halua...Linnea oli tästä aiheesta kirjoittanut ja asia kiinnosti...joten keksinkin että ulkoistan tämän aiheen asiantuntijalle. Kerroin sähköpostitse reunaehdot (Helsinki, kirjailijan kuolemasta 50v, muuten kelpaa romaanit, novellit, näytelmät, runot, tunnetut tai tuntemattomat) ja jäin odottamaan vastauksia.
Valmentaja Anja Karppala laittoi vielä tarkentavan kysymyksen että luenko ruotsiksi (en tarpeeksi hyvin) ja jonkin ajan päästä sainkin sitten sähköpostiini pitkän dokumentin, listan mahdollisia kirjoja ja kustakin jotain luonnehdintaa, takakansitekstiä tai kuvailuja muista lähteistä (mm. parista blogista, Kiiltomadosta tai Kirjasammosta), ja kun olin niitä obskuriteettejakin kysynyt niin mukana oli myös kirja pari joista ei ollut oikein muuta tietoa kuin että niiden kohdalle oli laitettu avainsanaksi Helsinki...
Vinkattu lista on seuraava:
Juhani Aho: -Yksin
-Rauhan erakko
-Helsinkiin
Arvid Järnefelt: -Veljekset
-Minun Marttani
-Isänmaa
Olavi Kallio: -Herran vanki
-Kiirastuli
Marja-Liisa Vartio: -Kaikki naiset näkevät unia
Maila Talvio: -Linnoituksen iloiset rouvat
Reino Rauanheimo: -Aseveli-ilta
Otto Olavi Siippainen: -Suuntana läntinen
Elmer Diktonius: -Janne Kuutio
Elsa Soini: -Muikkuja ja musiikkia
Klaus U Suomela: -Hopeakihlajaiset
Anni Swan: -Iris rukka
Yhtään noista en ollut aiemmin lukenut, enkä Ahoa lukuunottamatta myöskään muuta kirjailijoilta, muutama oli niminä tuttuja ja muutamasta en ollut kuullutkaan, mutta parin Ahon ohella ainakin Vartio kuulosti kiinnostavalta, ja Talviotakin kai pitää kokeilla, ja ehkä myös jotain noista tuntemattomammista tyyliin Suomela tai Kallio...joistain näistä tullette kuulemaan täällä tulevina kuukausina.
Ja kun ajattelin poimia tuosta listasta jotain muutakin luettavaa, niin sijoitankin tämän kirjan kohtaan
3. Suomalainen klassikkokirja.
Kiitos Kallion kirjaston lukuvalmennukselle, suosittelen tutustumaan.
