Kotimaisen kirjallisuuden tuntemuksessa Juhani Aho on nimi joka tulee säännöllisesti vastaan, mutta en voi myöntää kovin laajaa tuntemusta tuotannostaan: Rautatie luettiin joskus ala-asteella, samoin kuin Siihen aikaan kun isä lampun osti -tarina, ja Juhasta minulla on joku käsitys, ja muuta tuotantoa on, mutta mitä?
Syystä johon palaan myöhemmin bloggauksessa tartuin sitten tähän pienoisromaaniin nimettömästä kertojasta ahdistuneena Helsingissä ja Pariisissa vuonna 1890. Kertoja on palavasti rakastunut ystävänsä pikkusisareen, huomattavasti nuorempaan Annaan, mutta vastakaikua ei oikein tule joten matkustetaan Pariisin maailmannäyttelyyn miettimään mitä sitä tekisi elämällään ja haaveilemaan että nyt kun lähdin pois niin ehkä Anna tajuaakin että oikeasti onkin aina rakastanut minua jne jne.
Eipä tässä kummempaa sisältöä tarvitsekaan, tyylilaji on psykologinen realismi joten vellonnalla pärjätään, miljöökuvaus niin Suomen kuin Ranskankin osalta mainiona lisänä ja aihehan, yksipuolinen rakkaus, ei ihan heti kai vanhene (joskin jotkut siihen liittyvät asiat ehkä muuttuvat, ystävän neuvot ovat sensuuntaisia että ei moisia nykykirjallisuudessa voisi laittaa...). Myönnän myös olleeni yllättynyt että Aho oli tämän ilmestyessä vasta 29-vuotias, kirja henkii vähän vanhempaa näkökulmaa...aikakauden ranskalaisella kirjallisuudella on epäilemättä myös ollut vaikutusta teokseen.
Mieleen tuli myös että vaikka mielikuva kirjailijasta onkin hieman, no, pölyinen, niin tuossa tietämässäni kirjallisuudessa tämä kuitenkin käsitteli ajan uudemman teknologian kohtaamista, oli kyse sitten öljylampusta tai rautatiestä tai tässä kirjassa Eiffel-tornista: nyky-Aho sitten varmaan kirjoittaisi tulevia klassikoita 3D-tulostimista tai Netflixistä?
--------------------------------------
Arvelin, että Helmet-lukuhaasteessa yksi hankalammista rasteista tulee olemaan 27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja, kun ottaa huomioon tämän vaatimukseni, että kotimaisen kirjailijan pitää olla kuolleena vähintään 50 vuotta. Helsinki sinänsä on helppo paikka, mutta kun rajataan pois nykykirjailijat samoin kuin muutama muu ilmeinen tyyliin Mika Waltari ja Helvi Hämäläinen, niin jäljelle jäävistä kirjailijoista mieleen tulevat ovat joko sellaisia että teoksissaan ei juuri paikkakunta näy (kuten moni runoilija) tai sitten ovat sijoittaneet keskeiset teoksensa esim. landelle (johon tässä yhteydessä lasketaan mm. Tampere ja Oulu).
Olin kuullut kirjastojen tarjoamasta lukuvalmennuksesta, jossa kirjastolainen keksii kiinnostavia lukuvinkkejä tarpeiden mukaan: haluaako tutustua johonkin uuteen aiheeseen, alueeseen tai genreen vai etsiikö vain "hyviä kirjoja", mitä on jo lukenut ja mitä ei ainakaan halua...Linnea oli tästä aiheesta kirjoittanut ja asia kiinnosti...joten keksinkin että ulkoistan tämän aiheen asiantuntijalle. Kerroin sähköpostitse reunaehdot (Helsinki, kirjailijan kuolemasta 50v, muuten kelpaa romaanit, novellit, näytelmät, runot, tunnetut tai tuntemattomat) ja jäin odottamaan vastauksia.
Valmentaja Anja Karppala laittoi vielä tarkentavan kysymyksen että luenko ruotsiksi (en tarpeeksi hyvin) ja jonkin ajan päästä sainkin sitten sähköpostiini pitkän dokumentin, listan mahdollisia kirjoja ja kustakin jotain luonnehdintaa, takakansitekstiä tai kuvailuja muista lähteistä (mm. parista blogista, Kiiltomadosta tai Kirjasammosta), ja kun olin niitä obskuriteettejakin kysynyt niin mukana oli myös kirja pari joista ei ollut oikein muuta tietoa kuin että niiden kohdalle oli laitettu avainsanaksi Helsinki...
Vinkattu lista on seuraava:
Juhani Aho: -Yksin
-Rauhan erakko
-Helsinkiin
Arvid Järnefelt: -Veljekset
-Minun Marttani
-Isänmaa
Olavi Kallio: -Herran vanki
-Kiirastuli
Marja-Liisa Vartio: -Kaikki naiset näkevät unia
Maila Talvio: -Linnoituksen iloiset rouvat
Reino Rauanheimo: -Aseveli-ilta
Otto Olavi Siippainen: -Suuntana läntinen
Elmer Diktonius: -Janne Kuutio
Elsa Soini: -Muikkuja ja musiikkia
Klaus U Suomela: -Hopeakihlajaiset
Anni Swan: -Iris rukka
Yhtään noista en ollut aiemmin lukenut, enkä Ahoa lukuunottamatta myöskään muuta kirjailijoilta, muutama oli niminä tuttuja ja muutamasta en ollut kuullutkaan, mutta parin Ahon ohella ainakin Vartio kuulosti kiinnostavalta, ja Talviotakin kai pitää kokeilla, ja ehkä myös jotain noista tuntemattomammista tyyliin Suomela tai Kallio...joistain näistä tullette kuulemaan täällä tulevina kuukausina.
Ja kun ajattelin poimia tuosta listasta jotain muutakin luettavaa, niin sijoitankin tämän kirjan kohtaan
3. Suomalainen klassikkokirja.
Kiitos Kallion kirjaston lukuvalmennukselle, suosittelen tutustumaan.
8 kommenttia:
Minulla on hankittuna tuo Järnefeltin romaani Minun Marttani. Pitää siihen ryhtyä tämän juhlavuoden nimissä. Olavi Siippainen on Siilinjärvellä omittu siilinjärveläiskirjailijaksi ja näyttää asuneen viimeiset vuotensa täällä Siilissä. En ole häneltä vielä mitään lukenut, yleensä häneltä mainitaan kertomuskokoelma Tarinaniskijä. Siippainen oli naimisissa runoilija Laura Latvalan kanssa. Häneltä voisin myös lukaista jotain. Kuuluisin teoksensa on kuulemma lastenrunokokoelma Pikku-Marjan eläinkirja.
Aivan loistava palvelu tuollainen lukuneuvoja. Hienoja kirjojakin hän on poiminut listallesi.
Yksin on jäänyt minullekin mieleen juuri tunnelmansa takia. Aho on taituri, ja hänen tekstinsä on jollain tavalla iätöntä. Suosittelen lukemaan tuon Helsinkiin-romaaninkin. Järnefeltin Isänmaata suosittelen myös - siinä on ajankuvaa ja aatteita vaikka muille jakaa.
"Yksin" oli nuoruuden hienoja lukukokemuksia ja puhutteli silloin kovasti, ehkäpä juuri tematiikkansa vuoksi. Jotenkin Aho välittää kauniisti Pariisin tunnelmia.
Jotain muuta Ahoa pitänee vielä lukea, en tiedä menenkö noilla mainituilla vai ottaisiko valikoiman Lastuja.
Järnefelt sekä uteloittaa että vähän pelottaakin, aatteen paloa ilmeisesti riittää jonka puolesta voisi olla hyvinkin kiinnostava tuttavuus.
Ahon Pariisi on tosiaan viehättävä, ja samoin alkupuolen kävey öisessä Helsingissä...
Itse olen kovasti pitänyt Papin tyttärestä ja Papin rouvasta: tiheää tunnelmaa ja diskreettejä intohimoja on luvassa. Järnefeltiltä lukisin Vanhempieni romaanin.
Ahon Yksin on kyllä hieno teos. Suosittelen tietenkin tuolta listalta sinua tarttumaan Iris rukkaan. Siitä löytyy myös Helsinki-tunnelmaa. :)
Aho on mun ykkössuosikkiklassikkokirjailijani suomalaisista. Vanhat Helsinki-kuvaukset kiinnostaa, niin tekis mieli lukea tämä saamasi lista läpi. Ahot on siis tuttuja ja Iris rukka, kaikki muut on vielä lukematta.
Aho saa kovasti puoltoja, pitää siis jatkaa johonkin suuntaan tuotantonsa parissa.
Ja kyllähän Iris rukkaakin pitää harkita, en ole ihan varma olenko lukenut yhtään Anni Swania, mahdollisesti joskus kauan sitten jonkun mutten muista minkä...
Parissa listan kirjassa oli ainakin kuvausten mukaan samaa kuin tässä Yksin-kirjassa, että vain osa teoksesta sijoittuu Helsinkiin ja osa toiminnasta muualle (mm. Veljekset-kirjassa idea ilmeisesti on että eri veljekset menevät eri suuntiin, yksi tulee Helsinkiin, ja vissiin myös tuossa Siippaisen kirjassa muutetaan paikasta toiseen). Katsotaan nyt mitä itse luen (sen kotipaikkakunnan ohella tästä saa pari muutakin haastekohtaa kivasti täytetyksi), mutta mukavaa tietysti jos muutkin innostuvat kirjalistasta poimimaan lukemista :)
Lähetä kommentti