Nuori Natàlia, myyjä barcelonalaisessa konditoriassa, kohtaa Timanttiaukion tansseissa puuseppä Quimetin joka ensitapaamisella kutsuu häntä Colometaksi, kyyhkystytyöksi, ja ilmoittaa hänestä tulevan vaimonsa.
Ja niinhän sitten käy, ja lapsiakin tulee pari ja kotiin kyyhkyslakka ja kodin ulkopuolelle Espanjan sisällissota...
Kirja keskittyy voimakkaasti kertojan, Natàlian, näkökulmaan, paljon tapahtuu yhdessä asunnossa josta poistutaan sen verran mitä muualla käydään, ja kauempaa kuuluvat tapahtumat kuuluvat vain toisen käden tietoina (eli jos ei tiedä että taustalla oleva sota on Espanjan sisällissota, kirja ei sitä, sen syitä ja tapahtumia, sen kummemmin valota) ja ensimmäisen käden vaikutuksina.
Lopulta kyse on selviytymisestä, elämästä selviytymisestä. Kirjallinen tyyli on hyvin toteavaa, lyhyitä lukuja, peruslausetta pitempänä ja lyhyempänä, mistä tuli hieman nakuttava tunne mutta toisaalta se luo sopivan stressaantuneen tunnelman ja kuvastaa myös että Natàlia ei niin paljoa edes ehdi reflektoimaan syvemmin, kunhan nyt pärjää seuraavaan lauseeseen ja lukuun asti (ja tästä lisää kirjan lopussa).
(Quimetin käytös ärsytti myös aika ajoin mutta vaikutti kyllä myös että molemminpuolista rakkauttakin on riittämiin)
Ja tällaisena teos nouseekin yleispätevämmäksi, aika lailla samanlaisia tilanteita on varmasti ollut samoilla vuosikymmenillä Suomessa eivätkä nämä varmaan ole tuntemattomia aiemmin tai myöhemmin muuallakaan...
Mercè Rodoredan ainoaa suomennosta (suom. Jyrki Lappi-Seppälä) pidetään katalaaninkielisen kirjallisuuden klassikkona ja tutustumisen arvoinen tämä olikin.
Kirja osuu Frau, Signora & Bibi -haasteeseen (jonka kommenteissa Margit tämän kirjan mainitseekin).
Helmet-lukuhaasteesta nappaan tällä kohdan 15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen: harrastukseksi se kyyhkystenkasvatus jääkin vaikka Quimet elätteleekin ajatuksia ammattimaisemmasta toiminnasta...
4 kommenttia:
Kiva, että luit tämän. Olen lukenut Timanttiaukion espanjaksi ennen kuin kirja suomennettiin. En ostaessani huomannut, että alkuperäiskieli oli katalaani. Lukemisesta on niin kauan, että en muista kirjaa kovin hyvin, mutta positiivinen mielikuva siitä jäi.
Vai tuli hieman nakuttava tunne:) Sinä se osaat purkaa romaanin kuin romaanin mielenkiintoisesti pikku osasiin niin, että siitä saa hyvän käsityksen ilman että juonta sen enempää tarvitsee kertoa. Osaksi tämä lukijasi viihtyminen johtunee lukemistasi romaaneista, jotka ovat enimmäkseen kaukana valtavirrasta.
Kiva, taas uusi nimi. Voisin kokeilla tätä nakutusta jossain vaiheessa.
Hyvä jos kiinnostaa, ilmeisesti ei katalaaninkielistä kirjallisuutta liikoja ole (vaikka puhujia onkin enemmän kuin suomella): katselin Wikipediasta listaa kirjoittajista enkä kyllä tuntenut oikein ketään, enkä kyllä Rodoredaakaan ennen tätä.
Ja juu, yritän olla liikoja selittelemättä juonia, edes suuria juonenkäänteitä...sen verran että lukija pääsee kiinni mistä on kyse mutta omaa löydettävää riittää kyllä :)
Lähetä kommentti