Miten kirjassa käy selviää jo avauskappaleesta:
St. Barbaran kalastajien kapina päättyi siihen, että pyyntiin lähdettiin tavallista myöhemmin entisin, neljä vuotta voimassa ollein ehdoin. Voi sanoa, että kapina oikeastaan oli lopussa jo ennenkuin Hull kuljetettiin Port Sebastianiin ja Andreas sai surmansa kallioille paetessaan. Maaherra matkusti pois ilmoitettuaan pääkaupunkiin, että lahdelle oli palautettu rauha. St. Barbarassa oli nyt todellakin samannäköistä kuin minä kesänä tahansa. Mutta vielä kauan jälkeen päin, sotilaitten lähdettyä ja kalastajain ollessa merellä, kapina yhä viipyi tyhjällä, valkealla, kesäisen autiolla torilla ja mietti levollisesti omiaan, jotka se oli synnyttänyt ja kasvattanut ja joita se oli hoitanut ja varjellut kutakin elämänosaansa varten.
St. Barbara on kalastajakylä jossain rannikolla, ja kalastuskausi ei ole ollut erityisen hyvä, niinpä talvelle on luvassa niukkuutta ja nälkää. Parempia tariffeja kaivataan, ja kun paikalle saapuu Hull, joka on ollut osallisena eräässä toisessa kylässä aiemmin tapahtuneessa työtaistelussa, päättävät kalastajat seuraavan kalastuskauden alussa mennä lakkoon: St. Barbarasta ei lähtisi yksikään laiva kalaan ennenkuin paremmista ehdoista on sovittu.
Tämä Anna Seghersin lyhyt romaani (suom. Elvi Sinervo) julkaistiin alunperin 1928, samana vuonna kun kirjoittaja liittyi kommunistipuolueen jäseneksi, ja lajityyppinä on sosialistinen realismi: kalastajia, näiden perheitä ja elämää kuvataan vuoden ajalta runsaasti ennen varsinaista lakkoa, tunnelma on varsin ankea ja toivoton (kun Kedennekin perheeseen syntyy uusi lapsi, ovat kaikki heti varsin varmoja että ei se tule kauaa elämään) eikä vaikuta että edes kapinan tuomaan muutokseen uskottaisiin kovin vahvasti...
Mutta ehkä tässä on sitten myös tiettyä kohtalokkuutta, ja tapahtumien ja tilanteiden kuvauksissa kyllä mainiota fraseerausta: miten käy tulee ilmi tosiaan jo kirjan alusta, mutta miten sinne päästään ja miksi, se on toinen juttu.
Lisää poimintoja Frau, Signora & Bibi -haasteeseen, johon löytyy lisää luettavaa sitä mukaa kun haaste etenee, kirjastosta nappasin pari kirjaa ja muistilistaan laitoin muutaman nimikkeen...pääosin sellaisia kirjoja joita ei olisi muuten ehkä huomioinutkaan, vaikka tämän kirjan olinkin huomioinut aiemmin divareissa (joitain muita kirjoja olen tästä WSOY:n Pieni kirjasto -sarjasta lukenut).
Helmet-lukuhaasteessa tämä on 7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja.
4 kommenttia:
Kuulostaapa ankealta ja samalla kiintoisalta! Onnistut aina löytämään näitä outoja helmiä :D
Jooh, tämä on molempia, ja sopivan mittainen tragediaksi.
Segherskin on ilmeisesti saksankielisessä kirjallisuudessa varsin tunnettu tekijä ja kansainvälisempääkin huomiota nautti sodan aikaan (kirjoitti jo sodan aikana keskitysleireistä) mutta joo, suomennokset ovat jääneet pariin ja uusintapainoksia ei ole...
Tähän Frau-haasteeseen olen nyt kaivanut esiin jonkin verran lisää näitä kirjailijoita jotka ovat tunnettuja omassa kulttuuripiirissään mutteivät välttämättä niin paljoa muualla, LibraryThingin avulla etsinyt nimiä ja sitten Helmetistä katsonut löytyykö mitään kirjastokokoelmista mitään potentiaalisesti kiinnostavaa...ja kohtalaisen paljonkin on näitä tekijöitä joilta on joskus käännetty yksi tai kaksi kirjaa ja pari jota löytyy englanniksi (ja jos lukisi paremmin ruotsiksi niin olisi vielä lisää). Mutta tietysti myös niitä joilta löytyy teoksia mutta vain italiaksi tai espanjaksi tai saksaksi.
Muistiin olen merkkaillut nimiä, niin vanhempaa kuin uudempaakin, ja aika huomattava osa niistä on kyllä "en muista ikinä kuulleenikaan tästä"-osastoa :)
Tämä Seghers oli sen verran poikkeus että olin tosiaan katsellut tätä kirjaa jo aiemmin divareissa (kun tämä Pieni kirjasto on viehättävä sarja)
Seghers oli kummassakin Saksassa arvostettu kirjailija huolimatta poliittisesta taustastaan. Ehkä tähän vaikutti hänen natsivastaisuutensa. Olen lukenut hänelta vain "Das Schilfrohr" -nimisen novellin, joka oli mieleenpainuva.
Joo, Seghers on ollut ainakin Georg Büchner -palkittu (mikä lienee saksankielisen kirjallisuuden keskeisiä palkintoja) ja tietysti on ottanut etumatkaa isoon osaan sodanjälkeistä saksalaista kirjallisuutta kun kirjoitti jo sodan aikana sodasta...
Lähetä kommentti