Wendy Cope - Vakavia asioita

Olin Wendy Copelta lukenut pari kokoelmaa aikaisemmin englanniksi ja niistä pitänyt, mutta tätä Serious Concernsia en. Siispä vilkaisemaan suomennosta kun sellainen sattuu löytymään (mukana on myös pari runoa Making Cocoa for Kingsley Amis -kirjasta).

Cope näyttäytyy yhä omana itsenään: ironisena, niin arkisinta arkea kuin runouden kaanonia havainnoivana ja kommentoivana, hauskana.
Entä miten onnistuu suomentaja Tuomas Nevanlinna? Parodinen riimittely tuskin on kauhean helppo laji kääntää, mutta suomennoksessa riimit ovat kohdallaan. Rekisteri on vedetty aika pitkälle puhekielisyyteen, mikä sinänsä Copen jutustelevaan, arjella leikkivään tyyliin sopiikin, mutta onko siinä menty ehkä liiankin runsaaksi ja liian pitkälle? Jotkut kulttuuriviittaukset ovat ehkä vähän kryptisiä ja jotkut eivät vain toimi käännöksenä (kuten Beatlesin All You Need Is Loven viittailu jonka koukku esitetäänkin suomeksi...)

Onnistuneempiakin pätkiä on toki mukana, mutta jotenkin olin tätä lukiessa kovin tietoinen runojen käännösluonteesta, enemmän kuin yleensä käännösrunoutta lukiessa. Johtuuko tämä käännöksestä, runoilijan ominaislaadusta vai siitä että olen Copeen tutustunut jo englanniksi ja siksi kielenvaihto tuntuu selvemmin? En tiedä, kiinnostaisi kyllä vertailla alkuteoksen kanssa suomennosta (joku muu voi ehkä kokeilla miltä tämä näyttäisi ensimmäisenä runoilijan teoksena).

Kukat

Ei se monille edes pälkähdä päähän.
Vaan sinulle se sentään juolahti mieleen.
Vakuutit, että ostit jo kukat
melkein - vain jokin oli mennyt pieleen.

Kauppa oli kiinni. Tai epäröit -
niin tyypillistä meille, eikö vaan?
Varmaan jotenkin kuvittelit,
etten sinun kukkiasi haluaisikaan.

Hymyilin ja halasin sinua silloin.
Nyt hymyilen enää kaihoisasti.
Mutta kukat jotka melkein ostit
ovat kestäneet tähän asti.

Wendy Cope - If I Don't Know

Olen tätä joskus aikaisemmin lueskellut, muistaakseni aika pian edellisen Wendy Copen runokokoelman jälkeen, mutta sinä aikana kun blogi oli tauolla, koska on jäänyt bloggaamatta...
Mutta kyllä tämä kesti uudelleenluennan. Cope on yhä omanlaisensa humoristi, vakavanakin, jonka havainnoinneissa harva asia on niin arkinen että siitä ei saisi runoa mutta löytyy myös yleismaailmallisuutta...
Kirjallisia pastisseja käytetään yhä, samoin saatetaan intoutua lehtiartikkelin lauseesta, sikaroduista, koulutarkastajan lausunnosta tai talomaalikartastosta ("Her sandgold hair, / spun silk kimono, / melon and lemon sorbet / on the balcony, / white wine, gardenias.")
Ja loppuun on laitettu jopa usean sivun eeppinen runo pojasta ja hirviöstä (ja vähän myös opettajien merkityksestä, terveisiä vain kaikille jotka ovat näin päivinä taas aloittamassa uutta ihailun, arvonannon ja onnistumisen kokemusten täyttämää vuotta).

Kyllä Copen runoudesta yhä pidän.
Huomiota kiinnitin suhteellisen runsaaseen loppusointujen ja mittojen käyttöön, ottaen huomioon että suuressa osassa nykyrunoutta ne tapaavat olla aika passé. Tosin ne sopivat hyvin tähän koska Cope on usein aika itsetietoinen metarunoilija, joka käy omaa dialogiaan lyriikan historiallisen perinteen kanssa (ja historiallisella perinteellä saattaa olla Englannissa aika lailla vahvempi asema). Saattaa myös olla että rytmin kannalta englannissa riimit ovat keskeisempiä kuin suomessa, en tiedä.

A Hamsphire Disaster 

'Shock was the emotion of most.'
Hampshire Chronicle, 13 May 1994

When fire engulfed the headquarters
Of the Royal Winchester Golf Club
In the early hours of Wednesday morning,
Shock was the emotion of most.

But fear had been the emotion
Of some who saw the flames, and admiration
For the courage and skill of the firefighters
Was another emotion felt.

At the loss of so much history -
Cups, trophies, and honorary boards -
Sadness is now the emotion
Of many Winchester golfers.

Stoical resignation was the emotion
Of the club captain, as he told the Chronicle
'The next procedure will be to sort out the insurance.
Life must go on.'

Wendy Cope - Making Cocoa for Kingsley Amis

Ja taas, vaikka aktiivinen projekti onkin sivussa niin ajoittain sitä tulee yhä tartuttua runokirjoihin.
Wendy Cope, englantilainen runoilija ja humoristi, tuli suositelluksi lukulistalleni eikä syyttä, koska onhan tämä mainio teos. Pääpaino on kirjallisissa parodioissa, mm. edellisessä merkinnässä mainitun T.S.Eliotin Waste Land tiivistetään viideksi limerikiksi ("In April one seldom seems cheerful/Dry stones, sun and dust make me fearful"...), mutta väliin heitetään sitten myös niitä elämänmakuisia havaintoja, kevyesti mutta purevasti...
Onko Suomessa hauskoja aikuisten runoilijoita? Vai pitääkö minun pysyä anglofonisessa maailmassa?

Tich Miller

Tich Miller wore glasses
and elastoplast-pink frames
and had one foot three sizes larger than the other.

When they picked teams for outdoor games
she and I were always the last two
left standing by the wire-mesh fence.

We avoided one another's eyes,
stooping, perhaps, to re-tie a shoelace,
or affecting interest in the flight

of some fortunate bird, and pretended
not to hear the urgent conference:
'Have Tubby!' 'No, no, have Tich!'

Usually they chose me, the lesser dud,
and she lolloped, unselected,
to the back of the other team.

At eleven we went to different schools.
In time I learned to get my own back,
sneering at hockey-players who couldn't spell.

Tich died when she was twelve.