Pär Lagerkvist - Kuolleet, jotka etsivät jumalaa

Piti vähän miettiä nimen kirjoitusasua: nimilehdellä kirjan nimi on versaalilla, kannessa taas kaikki pienillä kirjaimilla, sisällysluettelossa novellin nimessä Jumala on isolla alkukirjaimella mutta toisaalta itse novellissa puhutaan jumalasta...

Pär Lagerkvistin suomennetun proosatuotannon olenkin tainnut muuten lukea kokonaan ja Pyhiinvaeltaja-sarjasta blogannutkin, tätä vuoden 1935 novellikokoelmaa ei sen sijaan ole divareissa näkynyt joten taas juoksutettiin Pasilan kirjastonhoitajia.
Ester Koskelaisen suomentama teos ei ilmeisesti vastaa suoraan mitään alkukielistä kokoelmaa, seitsemästä novellista ainakin kolme ensimmäistä näkyy olevan Onda sagor -kokoelmasta mutta kaikkia siinä kokoelmassa olevia novelleja ei ole mukana, niminovelli on ilmeisesti osa kirjaa Ikuinen hymy, ja kirjan päättävä Elämän voittaja ei ole novelli vaan ennemmin jonkinlainen filosofis-uskonnollinen essee, joka myös sisällöltään ja sävyltään on aika lailla erilainen kuin Onda sagor -novellit (sivuhuomiona mainittakoon että Koskelainen on ilmeisesti harrastanut paikka paikoin oman aikansa suomennoskäytäntöjä nimissä, oletan että alkuperäisissä tarinoissa ei esiinny Juha tai Arvi...toisaalta mukana on myös mm. Jonas ja Frida...)

Lagerkvistin tuotantoa leimaa hyvin kompleksinen suhde uskontoihin ja jumaliin, erityisesti tietysti kristinuskoon: osuvana olen pitänyt Flannery O'Connorin termiä Christ-haunted. Samaa heijastelee tämäkin, kirja, erityisesti ensimmäiset novellit ovat varsin kyynisiä ja ahdistuneita, kauhuromantiikkaan vihjataan ja mieleen tulee suunnilleen aikalaisen Uuno Kailaan kokoelma Novelleja. Myöhemmissäkin pätkissä aihe säilyy (kuten niminovellin nimi kertookin) joskin viimeisessä esseessä ollaan jo vähän maltillisemmalla linjalla, kirjoittaja on jo selvästi eri henkilö.

Noin muuten kyseinen essee ei minua niin vakuuttanut, siitä mitä tajusin olin liiaksi samaa mieltä että se olisi suuremmin säväyttänyt. Ja muutenkin vaikka romaaneistaan olenkin pitänyt, niin tästä kokoelmasta en innostunut, oikeastaan vain aloitusnovellia Isäni ja minä voisin pitää oikeasti hyvänä, pari muuta oli ihan luettavia mutta kokonaisuutena tätä voinee suositella vain kompletisteille.
Seuraavaksi pitänee sitten katsoa josko se Onda sagor löytyisi kokonaisuutena jostain ja josko sen ruotsi on tarpeeksi ymmärrettävää horjuvammallakin kielitaidolla...

Mutta joka tapauksessa taas yksi osuma Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen.

Pär Lagerkvist - Pyhiinvaeltaja-sarja

Ruotsalaisen nobelistin Pär Lagerkvistin kirjoihin tutustuin pari kolme vuotta sitten ja kun Barabbas ja Kääpiö tekivät hyvän vaikutuksen olen pikkuhiljaa kerännyt melkein koko suomennetun proosatuotannon hyllyyni. Kovin suuria investointeja se ei ole vaatinut, Lagerkvist on ilmeisesti sen verran epämuodikas kirjailija että kun näitä kirjoja on vastaan tullut niin ne ovat yleensä irronneet parilla eurolla.
Nyt kun löysin viimeisenä Pyhän maan niin luin sitten varsin leppoisalla tahdilla neljän pienoisromaanin Ahasverus/pyhiinvaeltaja -sarjan läpi. Yksittäiset osat ovat järjestyksessä Sibylla, Ahasveruksen kuolema, Pyhiinvaeltaja merellä ja Pyhä maa, ja ainakin ensimmäinen on kyllä luettavissa myös itsenäisenä teoksena, en tiedä onko Lagerkvistilla ollut silloin mielessä laajentaa (sillä on myös eri kääntäjä, Mika Waltari, kun muut osat on kääntänyt Eila Pennanen).

Kaikki lukemani Lagerkvistit (kuuden jo mainitun lisäksi vielä Mariamne) sijoittuvat historiaan, joskus tarkemmin määriteltyyn ja joskus hyvin epämääräiseen. Tämän sarjan ensimmäisessä kirjassa eletään kai jotain 200-300-lukua, Delfoin oraakkeli on yhä voimissaan ja vaeltava juutalainen Ahasverus on kysymässä neuvoa, ja loput kolme kirjaa sijoittuvat taas jonnekin epämääräiselle keskiajalle ja päähenkilöksi nousee pyhiinvaeltaja Tobias, joka tulee jostain ja on matkalla jonnekin syistä joista ei ole aivan selvillä itsekään (Ahasverus esiintyy myös toisessa kirjassa ja Sibyllan aihelmia käsitellään kyllä myös myöhemmissä osissa). Kirjojen lähestymistapa aikoihinsa on enemmän symbolinen ja psykologinen, mitään erityisiä harjoituksia historiallisen realismin suuntaan ei tehdä.

Historiallisen realismin sijasta käsitellään uskoa, Jumalaa ja muita kristinuskoon liittyviä teemoja, kuten Lagerkvistin muissakin kirjoissa, henkilöitä myöten; Barabbas-kirjan päähenkilö on rikollinen joka vapautettiin kun Jeesus ristiinnaulittiin, Mariamnessa päähenkilönä on kuningas Herodes jas tässä neljän kirjan sarjassa esiintyvät sekä vaeltava juutalainen Ahasverus että Neitsyt Maria monissa muodoissa.
Flannery O'Connor kuvasi USAn etelävaltioita termillä "Christ-haunted" ja sama termi pätee myös Lagerkvistin kirjoihin; näissä kirjoissa Jumala kummittelee jossain aivan näkökentän rajoilla mutta sitkeästi, kovin sitkeästi, ja elämän ristiriitaisuus johtaa sitten mysteerin kokemukseen. Sekä Barabbas että Ahasverus näkevät Jeesuksen ristiinnaulitsemisen vain ohimennen eivätkä pidä sitä silloin merkityksellisenä mutta tapahtuma muuttaa silti molempien elämän peruuttamattomasti. Kirjoissa lähestytään usein apofaattista teologiaa, vanhat, tiukat ja helpot käsitykset on pakko hylätä ja toisaalta Jumala ilmenee myös siellä minne inhimillinen käsityskyky ei ole tottunut sitä sijoittamaan.


Pidän kyllä näistä kaikista, Lagerkvistin tyyli on hyvin kirkas, hiottu ja selkeä ja kirjat kuitenkin moniulotteisia ja ajatuksia herättäviä. Pyhiinvaeltaja-sarjan mikään yksittäinen kirja ei nouse Barabbaan tai Kääpiön tasolle mutta kokonaisena sarjana on enemmän kuin osiensa summa.