Piti vähän miettiä nimen kirjoitusasua: nimilehdellä kirjan nimi on versaalilla, kannessa taas kaikki pienillä kirjaimilla, sisällysluettelossa novellin nimessä Jumala on isolla alkukirjaimella mutta toisaalta itse novellissa puhutaan jumalasta...
Pär Lagerkvistin suomennetun proosatuotannon olenkin tainnut muuten lukea kokonaan ja Pyhiinvaeltaja-sarjasta blogannutkin, tätä vuoden 1935 novellikokoelmaa ei sen sijaan ole divareissa näkynyt joten taas juoksutettiin Pasilan kirjastonhoitajia.
Ester Koskelaisen suomentama teos ei ilmeisesti vastaa suoraan mitään alkukielistä kokoelmaa, seitsemästä novellista ainakin kolme ensimmäistä näkyy olevan Onda sagor -kokoelmasta mutta kaikkia siinä kokoelmassa olevia novelleja ei ole mukana, niminovelli on ilmeisesti osa kirjaa Ikuinen hymy, ja kirjan päättävä Elämän voittaja ei ole novelli vaan ennemmin jonkinlainen filosofis-uskonnollinen essee, joka myös sisällöltään ja sävyltään on aika lailla erilainen kuin Onda sagor -novellit (sivuhuomiona mainittakoon että Koskelainen on ilmeisesti harrastanut paikka paikoin oman aikansa suomennoskäytäntöjä nimissä, oletan että alkuperäisissä tarinoissa ei esiinny Juha tai Arvi...toisaalta mukana on myös mm. Jonas ja Frida...)
Lagerkvistin tuotantoa leimaa hyvin kompleksinen suhde uskontoihin ja jumaliin, erityisesti tietysti kristinuskoon: osuvana olen pitänyt Flannery O'Connorin termiä Christ-haunted. Samaa heijastelee tämäkin, kirja, erityisesti ensimmäiset novellit ovat varsin kyynisiä ja ahdistuneita, kauhuromantiikkaan vihjataan ja mieleen tulee suunnilleen aikalaisen Uuno Kailaan kokoelma Novelleja. Myöhemmissäkin pätkissä aihe säilyy (kuten niminovellin nimi kertookin) joskin viimeisessä esseessä ollaan jo vähän maltillisemmalla linjalla, kirjoittaja on jo selvästi eri henkilö.
Noin muuten kyseinen essee ei minua niin vakuuttanut, siitä mitä tajusin olin liiaksi samaa mieltä että se olisi suuremmin säväyttänyt. Ja muutenkin vaikka romaaneistaan olenkin pitänyt, niin tästä kokoelmasta en innostunut, oikeastaan vain aloitusnovellia Isäni ja minä voisin pitää oikeasti hyvänä, pari muuta oli ihan luettavia mutta kokonaisuutena tätä voinee suositella vain kompletisteille.
Seuraavaksi pitänee sitten katsoa josko se Onda sagor löytyisi kokonaisuutena jostain ja josko sen ruotsi on tarpeeksi ymmärrettävää horjuvammallakin kielitaidolla...
Mutta joka tapauksessa taas yksi osuma Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen.
2 kommenttia:
Jossain vaiheessa luin Lagerkvistin novellin, jossa muistaakseni mentiin hissillä helvettiin. Lieneekö tässäkin kirjassa se.
On, kolmas novelli eli yksi noista Onda sagoreista.
Lähetä kommentti