Tällainen tuli luettua: sirpaleinen romaani Sigmund Freudin viimeisestä elinvuodesta, ja Lontoosta joka valmistautuu sotaan (Freud muutti Itävallasta Lontooseen 1938 ja kuoli siellä syyskuussa 1939). Muutaman nimeämättömän pätkän ohella kirja etenee lyhyissä fragmenteissa joiden nimet etenevät aakkosittain Applesta ja Boysta Yachtiin ja Zebraan (kaikki eivät ole niin aapistyylisiä nimiä, mukana on myös mm. Id, No-Man ja Unbedenklichkeitserklärung): jokainen fragmentti kuvailee Lontoota, jotain piirrettä Lontoosta (ja tietysti myös sen sopivuutta psykoanalytiikkaan).
Jonathan Telin kirjasta tuli helposti mieleen Italo Calvinon Näkymättömät kaupungit: molemmissa puhutaan periaatteessa historiallisesta henkilöstä mutta enemmän puretaan ja tarkastellaan kaupunkia (Calvinon tapauksessa Marco Polo puhuu Venetsiasta). Freud's Alphabet ei ole ihan niin fantasiaväritteinen, mutta realismissaan vain suhteellinen, Lontookin näyttäytyy hieman unenomaisena ja merkillisenä ilmiönä ja lähestyvä sodan hulluus vain vahvistaa tätä; Calvinon tapaan yleissävy on filosofisen kummasteleva kirjallisen ilmaisun kuitenkin pysyessä sujuvana.
Koska Näkymättömät kaupungit on yksi Kaikkien Aikojen Parhaista Kirjoista, Tel häviää vertailussa mutta noin muuten tämä oli kiinnostava teos, en tiedä ymmärränkö Lontoota sen paremmin mutta en tiedä ymmärsikö Freudkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti