Luin pari kuukautta sitten Vesaasin kirjan Lehtokurppa, jossa huomasin kyllä ansioita miksi sitä arvostettaisiin mutten niin suuresti innostunut. Tällöin Margit ja Reeta vinkkasivat kirjailijan toisesta teoksesta, ja hyvä että vinkkasivat koska tämähän oli sitten tosi hyvä.
Kirja sijoittuu "jonnekin", pieneen maalaiskylään jonnekin pohjoiseen jossa loppusyksyllä on jo paukkupakkasia ja tulee varhain pimeä...11-vuotiaan Sissin kouluun tulee uusi tyttö Unn, joka on varsin syrjäänvetäytyvä, mutta joka kiinnittää Sissin huomion...ja eräänä iltapäivänä Unn pyytää Sissin käymään luonaan ja tyttöjen välille syntyy nopeasti voimakas mutta hyvin salaperäinen ystävyys.
Seuraavana päivänä Unn katoaa.
Tässä oli jotain samoja piirteitä kuin Lehtokurpassa: kirja sijoittuu epämääräiseen (kirjailijan) nykyaikaan nimeämättömälle maaseudulle ja henkilöt kokevat ympäristön havaintoja hyvin voimakkaasti, lähes obsessiivisesti, mutta eivät osaa kovinkaan hyvin artikuloida mitä havaitsevat tai tuntevat ja mistä oikein on kysymys.
Osittain kyse on suoraviivaisesta psykologisesta kasvuromaanista jossa ystävyyden intensiivistä roihahdusta seuraa tragedia ja keskiöön nousee niin Sissin oma selviytyminen kuin ympäristönkin reaktiot niin itse katoamiseen kuin Sissin suruprosessiin. Liika psykologisuus kuitenkin myös estetään, Vesaas kertoo mieluummin liian vähän kuin liian paljon ja monta on asiaa joka lukijalle jää vain epämääräisiksi häivähdyksiksi jääseinien taakse.
Paljon kerrotaan hyvin lakoniseen toteavaan tyyliin jossa tulee esiin että salaisuuksia on mutta mitä ne ovat, niistä ei niin puhutakaan...ja toteavan kerronnan katkoo lyyrisemmät kappaleet ja subjektiivisemmat ajatukset, yksi luku on jopa esitetty runomuodossa (ja lyyrisyys tuntuu keskittyvän merkilliseen jäälinnaan, läheiseen koskeen muodostuneeseen suureen jäärakennelmaan).
Mystinen, kaunis ja hyvällä tavalla merkillinen kirja, suosittelen (erityisesti Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen mutta muutenkin). Kirja ilmestyi alunperin 1963 ja jo seuraavana vuonna tämä lukemani Katri Ingman-Palolan suomennos.
3 kommenttia:
Kiva, että luit tämän hienon kirjan ja toit blogiisi. Ehkä joku muukin tarttuu Jäälinnaan.
Toivotaan niin, ja kiitos vinkistä :)
Minäkin innostuin lukemaan tämän kirjan. Mielenkiintoinen lukukokemus. Menisi varmaan monelle nykyfantasian lukijallekin.
Lähetä kommentti