Luen näitä kirjoja vähän väärään vuodenaikaan kun männäviikolla oltiin Jäälinnassa ja nyt nyt Islannin vuorilla joulukuussa (kirjan alkukielinen nimi on Advent).
Gunnar Gunnarsson on Islannissa syntynyt ja kuollut kirjailija joka pääosan tuotannostaan kuitenkin kirjoitti Tanskassa ja tanskaksi, niin myös tämän kirjan (suom. Albin Ahonen, alkukielinen ilmestyi 1937 ja tämä suomennos 1941).
Tämä pienoisromaani on tavallaan hyvin yksinkertainen tarina 54-vuotiaasta Benediktistä joka on jo useita vuosia vaeltanut adventtiaikaan hakemaan erämaasta vapaina laiduntaneita lampaita jotka ovat jääneet löytymättä syksyn kotiinnoudoissa. Niin lähdetään matkaan tänäkin vuonna, mukana koira Leo ja kellokaspässi Visa, vaikka aina ei tällä porukalla yksin ollakaan kun ajoittain kohdataan muitakin eläintenhakijoita ja muita vaeltajia. Sää vaihtelee ja lampaatkaan eivät ole maailman fiksuimpia otuksia...
Karussa kulkiessa on myös aikaa ajatella asioita, omaa/ihmisen paikkaa maailmassa ja suhdetta ihmisiin ja eläimiin, menneeseen ja tulevaisuuteen, elämää, tekemistä, altruismia ja uhria ja sen sellaista. Tällaisesta vähän faabelinomaisen (vaikka realismissa pysytäänkin) tarinan ja filosofisen pohdiskelun sekoittamisesta tuli mieleen sellaiset teokset kuin Pikku Prinssi ja Lokki Joonatan, joskin tämä Hyvä paimen on selvästi aikuisten kirja niin aiheiltaan kuin käsittelytavaltaan, ja ainakin allekirjoittanutta huomattavasti vähemmän ärsyttänyt (ainakaan altruismi tai uhrimieli eivät ole yhteiskunnassamme niin suosittuja kliseitä kuin Pikku Prinssin anti-intellektuaalisuus tai Lokki Joonatanin itsekeskeisyys *rimshot* *hymiö*).
Ei tämä nyt mitenkään maailmoja muuttava lukukokemus ollut mutta kokoaan isompi kirja kuitenkin, pitänee katsoa niitä muita suomennettuja Gunnarssoneja...
Kirjallinen retki Pohjoismaissa etenee. Kun Sandemosen laskin norjalaiseksi niin tämä kai sitten pitää laskea tanskalaiseksi (jos jollakulla on vinkata Norjassa syntynyt ruotsiksi kirjoittava ja Ruotsissa syntynyt islanniksi kirjoittava kirjailija niin saisi kehän täyteen).
2 kommenttia:
Vois olla ihan kiva kirja tuokin. Ja hienoa, että Islannissakin on noita suomenpystykorvia, etteivät kaikki täällä ole räksyttämässä.
Leon rotua ei tainnut olla mainittu kirjassa, eli kannentekijä on saattanut ottaa taiteellisia vapauksia :)
Lähetä kommentti