5.6.15

Barbara Pym - An Unsuitable Attachment


'There's a cup of tea in the vicarage,' said Sophia. 'Is there ever not?'

Jos Barbara Pymin tuotanto pitäisi tiivistää yhteen riviin niin tuo olisi aika hyvä.

Kirja alkaa varsin Ylpeys ja ennakkoluulo -henkisellä tavalla, pohjoiskensingtonilaiseen naapurustoon on muuttanut uusi mies joka vaikuttaa poikamieheltä ja näin ollen herättää alueen naimattomien naisten ja tällaisia tuntevien huomion. Rupert Stonebird tosin on enemmän työlleen omistautunut ja muuten sosiaalisesti vähän hukassa oleva antropologi kuin Austen-sankari, mutta eivät naisetkaan ole niin klassisen esikuvansa mukaisia...
Eli aika lailla samaa linjaa kuin muissakin Pymin kirjoissa, romanttisten käsitysten ja banaalin arkisuuden ristivetoa kuvataan lämpimän humoristisesti kun sekalainen joukko henkilöitä kokee monenlaisia tapahtumia ja jotain joita jota voisi erehtyä pitämään tunnekuohuina. Teetä tietysti juodaan, joskus myös sherryä.

It was disquieting, though, the way he seemed to have to make these excuses to himself, as if his conscience which he had, so he thought at the age of sixteen, successfully buried, had suddenly reawakened to plague him, not about the fundamentals of belief and morality but about such comparative trivialities as whether or not one should attend the church bazaar. Was it to be like this from now onwards? he wondered apprehensively.

Tämä oli ensimmäinen Pymin hylätty kirja (toisesta olen blogannut aiemmin) muutaman hyvin menestyneen kirjan jälkeen, hylkäyspäätöksistä seurasi pitkä julkaisutauko ja tämä kirja julkaistiin lopulta vasta kirjailijan kuoleman jälkeen.
Ja tavallaan ymmärrän kirjan ongelman: vaikka se onkin hyvin viihdyttävä, se käsittelee hyvin paljon samoja aiheita kuin Pymin aikaisemmatkin kirjat ja on jotenkin hahmoton: henkilöitä on paljon, tapahtumat jotenkin vain seuraavat toisiaan ja varsinainen päätarina (johon kirjan nimi viittaa) ei oikein toimi kunnolla. Pymin maailmaan on aina ilo loikata ja tästäkin voisi nostaa esille kaikenlaisia herkullisia sitaatteja mutta kirjana tämä ei ole esim. Excellent Womenin tai The Sweet Dove Died'in veroinen.

2 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Hei, voisitko valaista valitsemasi ekan lauseen merkitystä. Englantini on hyvin passivoituneessa tilassa. Minulla oli Barbara Pymin joku romaani listallani, mutta se putosi sieltä jossain vaiheessa, tutustumatta edelleen.

hdcanis kirjoitti...

Sophia kutsuu erään tilaisuuden (jonka nimeäminen olisi ehkä spoileri) lopulla ihmiset teekupposelle pappilaan. Ja huokaa että tietysti niin on aina, oli tilanne mikä hyvänsä niin ihmiset kokoontuvat teekupposelle.