Ryunosuke Akutagawa - Hammasrattaat

Kun kävin Suomessa niin piti toki käydä vilkaisemassa keskustan Akateemisessa josko sieltä löytyisi jompaakumpaa tämän vuoden Merkittävistä Käännöstapauksista. No ei ollut. Sitäkin saa harmitella että kirjakaupoista on vaikea löytää edes pari vuotta sitten julkaistuja kirjoja, mutta jos edes tämän vuoden kirjojakaan ei enää löydä (vaikka ne olisikin pienten kustantamojen julkaisuja) niin onhan se masentavaa.

No, ostin sitten TH Whiten Muinaisen ja tulevan kuninkaan Aavetaajuudelta ja tämän Ryunosuke Akutagawan Hammasrattaat Niteeltä, niinkuin olisi kai kannattanut tehdä suoraan. 

Niin, Aporia-kustannus on sitten julkaissut Japanin ehkä merkittävintä novellistia Akutagawaa kymmenen novellin verran (suom. Markus Mäkinen). Akutagawa ei koskaan pitempää muotoa harrastanut, tuotanto keskittyy novelleihin ja muihin lyhyihin teksteihin joita ei kovin pitkän elämän aikana ehti kuitenkin tulla aikamoinen nippu, ja olen niitä jo aiemmin parin kirjan verran lukenut englanniksi: tästäkin valikoimasta aika monta mutta mukana oli kyllä myös pari joita en muista aiemmin lukeneeni...

Viehättävän monipuolisen valikoiman suomentaja Mäkinen on koonnut. Mukana on historiallisia juonivetoisempia tarinoita joissa lähestytään jo kerrotun tarinan, conten tai legendan tyyliä, mutta myös lyhyitä koetun tuntuisia impressioita ja myös laajempia, epämääräisempiä kokonaisuuksia: hyvin moneen tyyliin kirjoittaja taipuu, joten kukin lukija varmaan löytää ainakin jotain kiinnostavaa tästä valikoimasta.

Kuten aiemminkin olen todennut, ei Akutagawa ole niin tiukasti kiinni idän ja lännen kulttuurisessa konfliktissa kuin moni muu moderni japanilaiskirjailija muttei aihe niin vieraskaan ole, ja vaikka paljon ammennetaan suoraan Japanin historiasta niin vaikutteita huomaa myös Kiinasta ja joistain eurooppalaisistakin (mieleen tulivat lukemistani ainakin Anatole France, Guy de Maupassant, Selma Lagerlöf siinä missä aikalaisensa Natsume Sosekin länsivaikutteet tuntuvat enemmän brittiläisiltä ja amerikkalaisilta). Myöhemmistä japanilaisista lähinnä tuntuisi taas olevan Osamu Dazai joka myös liikkuu samanlaisessa tyylien kirjossa kuin Akutagawa.

Ilahduttavaa että tämä teos on saatu suomeksi, ja kun tiedän että hyvää olisi tarjolla vielä lisääkin (jos jatkoa saadaan niin seuraavaan sitten esim. Tyhmän miehen elämä?)

Peukutettavia novelleja Novellihaasteeseen olisi useampiakin, samoin kriteerejä, mutta jos nyt sitten valitsisin vaikka Helvettisermin, jossa historiallinen taiteilija haluaa luoda mestariteoksen mutta kun haluaa piirtää asioita vain mallista niin millaisia uhrauksia sen tekemiseen vaaditaan, ja millaisia uhrauksia sen tekemisestä lopulta annetaan (ja teoksella on tietysti myös tilaajansa).

Helmet-lukuhaasteessa tämä taas on kohta 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja.

Ryunosuke Akutagawa - Rashomon and Seventeen Other Stories

Palaamme taas japanilaisen novellistiikan ehkä tunnetuimman edustajan pariin, aiemmin olen lukenut yhden kokoelman ja nyt sitten kahdeksantoista novellia lisää.

Haruki Murakamin esipuhe oli myös kiinnostava, esitteli paitsi Akutagawaa ja kirjailijalaatuaan niin kirjoitti laajemminkin japanilaisesta modernista kirjallisuudesta (siis Meiji-restauraation (1868)-jälkeisestä) päätyen mm. listaamaan arvionsa listasta jos päädyttäisiin listaamaan ajan "kansalliset" kirjailijat. Osa näistä on minulle tuttuja (Akutagawan ohella Natsume, Tanizaki, Kawabata sekä epävarmemmaksi mutta luultavasti listalle päätyviksi mainitut Dazai ja Mishima) mutta myös kolme joita en ole lukenut ja kahdesta en muista kuulleenikaan (Ogai Mori, Toson Shimazaki, Naoya Shiga). Ja tutuiltakin saatettiin mainita teoksia jotka eivät minulle tuttuja olleet...
Mutta huomionarvoista onkin että nuo tutut ovat ensisijaisesti tuttuja koska niitä luetaan paljon kouluissa, niinpä "kaikki" ovat lukeneet Natsumen Botchanin ja Kawabatan The Dancing Girl of Izun ja nähneet jonkun filmatisoinnin Tanizakin Makiokan sisaruksista. Mikä on tietysti ihan eri asia kuin mitä eurooppalainen kirjallisuusharrastaja japanilaisesta kirjallisuudesta tuntee. (Mainittakoon myös että Murakamin omat suosikit noista ovat Natsume ja Tanizaki, Akutagawa kolmantena).

Kirjan novellit on jaoteltu neljään ryhmään, kolme ensimmäistä historiallisten ajanjaksojen mukaan (ensimmäinen ryhmä sijoittuu Heian-aikaan, toinen Edo-aikaan ja kolmas nykypäivään...tai siis meidän kannaltamme sadan vuoden päähän) ja neljäs on Akutagawan omaelämäkerrallisia kertomuksia.

Kaksi ensimmäistä ovat varmaan monelle länsimaiselle lukijalle ne kuuluisimmat, koska niiden pohjalta Akira Kurosawa ohjasi kuuluisan Rashomon-elokuvansa. Niminovellista ei tosin otettu muuta kuin kehystarinan sateen loppumisen odottelu, elokuvan varsinainen sisältö on In a Bamboo Grove -novellista.

Kuten edellisessäkin lukemassani kokoelmassaan, Akutagawa ei niin suuresti käsittele idän ja lännen konfliktia kuin moni muu aikakauden japanilaiskirjailija vaikka konflikti onkin läsnä: voimakkaammin esillä on nykyisyyden ja menneisyyden välinen suhde (mikä saattaa tietysti olla osittain sama konflikti eri lailla esitettynä): tyylillisesti Akutagawa on uudistaja joten on hieman erikoista kuinka kiinnostunut hän on historiallisista aiheista, ja toisaalta novellinsa eivät ole ihan perinteistä "historiallista fiktiota" joka usein keskittyy henkilöihin ja tapahtumiin; nämä ovat usein kovin epämääräisiä ja impressionistisia.

Joukossa on pari kepeämpää ja humoristisempaa tarinaa mutta kokoelman yleissävy on aika synkeä, ihan alun Rashomonin lohduttomuudesta ja Hell Screenin synkkyydestä lopun omaelämäkerralliseen valikoimaan: Akutagawa tappoi itsensä varsin nuorena ja se kyllä näkyy näissä tarinoissa. Ironisemman The Writer's Craftin huumorikin on aika mustaa ja postuumit The Life of a Stupid Man ja Spinning Gears ovat hyviä mutta niin kovin raskaita...

Ryunosuke Akutagawa - The Beautiful and the Grotesque

Akutagawan nimi on tuttu Kurosawan Rashomon-elokuvasta joka perustuu kahteen novelliinsa, ja tiesin myös nimeään kantavan kirjallisuuspalkinnon, muttei ole aiemmin herran tuotantoon tullut tutustuttua.

Tämä novellikokoelma ei sisällä niitä kaikkein kuuluisimpia pätkiään mutta kaikenlaista kiinnostavaa toki. Kovin yhtenäistä linjaa tässä ei ollut, novellien pituudet vaihtelivat parista sivusta muutamiin kymmeniin sivuihin, tyyli faabeleista realismiin ja kuvausten kohteet nykyhetkestä (tai siis 1900-luvun alkupuolesta) historiaan, Edo- ja Heian-kausiin.
Akutagawa ei ollut aivan niin keskeisesti puimassa idän ja lännen ristiriitoja kuin aikalaisensa Soseki tai jotkut myöhemmät kirjoittajat, mutta toki kun kyse oli aikakauden keskeisestä ilmiöstä niin sitä hieman sivutaan (mm. "The Handkerchief" ja "The Kappa"-novelleissa), mutta kun moni aihe keskittyy niin vahvasti japanilaiseen kulttuuriin ja historiaan niin tuo ei aina tule ajankohtaiseksi. Ja toki jotkut olivat niin syvällä kulttuurissa että en niihin oikein mitenkään päässyt sisään ("Heresy"? "Withered Fields"?)

Mutta vaikka en ihan kaikista pitänytkään niin olihan tässä joukko erinomaisia kertomuksia. "Saigô Tagamori", "The Badger" ja "A Woman's Body" nytkäyttelivät kummuudellaan, "The Robbers" oli viehättävän ahdistava tarina rosvojoukon sisäisistä skismoista, "Gratitude" oli hieno tarina rikollisesta joka auttaa pulaan joutunutta liikemiestä ja kuinka tämä hyvä teko palkitaan, ja "The Dolls" ja "The Garden" katoavan ja väliaikaisen maailman reflektointia...

Kaipa näitä pitää enemmänkin lukea.