Palaamme taas japanilaisen novellistiikan ehkä tunnetuimman edustajan pariin, aiemmin olen lukenut yhden kokoelman ja nyt sitten kahdeksantoista novellia lisää.
Haruki Murakamin esipuhe oli myös kiinnostava, esitteli paitsi Akutagawaa ja kirjailijalaatuaan niin kirjoitti laajemminkin japanilaisesta modernista kirjallisuudesta (siis Meiji-restauraation (1868)-jälkeisestä) päätyen mm. listaamaan arvionsa listasta jos päädyttäisiin listaamaan ajan "kansalliset" kirjailijat. Osa näistä on minulle tuttuja (Akutagawan ohella Natsume, Tanizaki, Kawabata sekä epävarmemmaksi mutta luultavasti listalle päätyviksi mainitut Dazai ja Mishima) mutta myös kolme joita en ole lukenut ja kahdesta en muista kuulleenikaan (Ogai Mori, Toson Shimazaki, Naoya Shiga). Ja tutuiltakin saatettiin mainita teoksia jotka eivät minulle tuttuja olleet...
Mutta huomionarvoista onkin että nuo tutut ovat ensisijaisesti tuttuja koska niitä luetaan paljon kouluissa, niinpä "kaikki" ovat lukeneet Natsumen Botchanin ja Kawabatan The Dancing Girl of Izun ja nähneet jonkun filmatisoinnin Tanizakin Makiokan sisaruksista. Mikä on tietysti ihan eri asia kuin mitä eurooppalainen kirjallisuusharrastaja japanilaisesta kirjallisuudesta tuntee. (Mainittakoon myös että Murakamin omat suosikit noista ovat Natsume ja Tanizaki, Akutagawa kolmantena).
Kirjan novellit on jaoteltu neljään ryhmään, kolme ensimmäistä historiallisten ajanjaksojen mukaan (ensimmäinen ryhmä sijoittuu Heian-aikaan, toinen Edo-aikaan ja kolmas nykypäivään...tai siis meidän kannaltamme sadan vuoden päähän) ja neljäs on Akutagawan omaelämäkerrallisia kertomuksia.
Kaksi ensimmäistä ovat varmaan monelle länsimaiselle lukijalle ne kuuluisimmat, koska niiden pohjalta Akira Kurosawa ohjasi kuuluisan Rashomon-elokuvansa. Niminovellista ei tosin otettu muuta kuin kehystarinan sateen loppumisen odottelu, elokuvan varsinainen sisältö on In a Bamboo Grove -novellista.
Kuten edellisessäkin lukemassani kokoelmassaan, Akutagawa ei niin suuresti käsittele idän ja lännen konfliktia kuin moni muu aikakauden japanilaiskirjailija vaikka konflikti onkin läsnä: voimakkaammin esillä on nykyisyyden ja menneisyyden välinen suhde (mikä saattaa tietysti olla osittain sama konflikti eri lailla esitettynä): tyylillisesti Akutagawa on uudistaja joten on hieman erikoista kuinka kiinnostunut hän on historiallisista aiheista, ja toisaalta novellinsa eivät ole ihan perinteistä "historiallista fiktiota" joka usein keskittyy henkilöihin ja tapahtumiin; nämä ovat usein kovin epämääräisiä ja impressionistisia.
Joukossa on pari kepeämpää ja humoristisempaa tarinaa mutta kokoelman yleissävy on aika synkeä, ihan alun Rashomonin lohduttomuudesta ja Hell Screenin synkkyydestä lopun omaelämäkerralliseen valikoimaan: Akutagawa tappoi itsensä varsin nuorena ja se kyllä näkyy näissä tarinoissa. Ironisemman The Writer's Craftin huumorikin on aika mustaa ja postuumit The Life of a Stupid Man ja Spinning Gears ovat hyviä mutta niin kovin raskaita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti