16.12.15

Double Fine - Costume Quest & Costume Quest 2


Fat & Dumpy -kaupan edessä Repugiassa. 
Ryhmänä Jefferson, klovni ja velho.

"'tis not the season"-hengessä tulin pelanneeksi Halloween-aiheisen pelin jatko-osan läpi nyt joulukuussa (ykkösosassa saa tuonnimisen Steam-achievementin suoritettua kun pelaa peliä jouluna...) ja olihan se sen verran viihdyttävä että bloggauksen ansaitsee (ja liitetyt kuvat ovat siis CQ2:sta).

Kyseessä on siis Double Fine -firman tekemät seikkailupelit, firman jonka keskeisiä aloja tuntuvat olevan hieman omalaatuiset, eivät kauhean vakavat seikkailupelit. Costume Quest yhtenä esimerkkinä, seikkailupeli jota leimaa vahva teema ja hieman hönö huumori, ja vaikeustaso on sellaisella koko perheen tasolla, paikka paikoin oli hieman haastetta mutta yleistaso on leppoisa ja tarinavetoinen, ei tarvitse olla 15-vuotias grindaajajonne.

Ensimmäisen pelin alussa kaksoset Reynold ja Wren (pelaaja päättää kumpaa pelaa, mutta varsinaista eroa näiden välillä ei ole) ovat muuttaneet uuteen naapurustoon ja lähtevät halloweenina karkkikierrokselle naapurien ovia kolkuttamaan...mutta kaikki ei ole ihan kunnossa, naapurustossa on jotain outoja hirviöitä jotka näköjään myös keräävät karkkeja, ja nappaavat mukaansa epähuomiossa myös sen kaksosen jota et pelaa. Ja kun sinut laitettiin vastuuseen niin kai se sisarus pitää käydä pelastamassa.

Matkan varrella joukkoon liittyy sitten muita lapsia, suoritetaan halloween-aiheisia tehtäviä ja otetaan selvää mistä näissä hirviöissä oikein on kyse. Pelin keskeinen juju ovat asut joihin lapset ovat pukeutuneet, eri puvut antavat lisävoimia jotka auttavat tehtävien suorittamisessa, paikkojen tutkimisessa ja juonen etenemisessä. Ja kun aika ajoin päädytään tappelemaan hirviöitä vastaan, muututaan jättikokoisiksi versioiksi puvun esittämistä hahmoista (tappelut hoidetaan japanilaisroolipeleissä harrastettuna rivitanssina, kukin henkilö vuorollaan suorittaa haluamansa hyökkäyksen tai puolustuksen: mukana on siis jonkin verran taktista elementtiä ja mukavasti tämä ei ole mitään hyökkäsnapin naputtamista tai puhdasta reaktiotestiä).
Ja kun paikkoja kiertää niin vaihtoehtoisia asuja tulee lisää, samoin muuta tavaraa ja kokemuspisteitä karttuu, sekä pelivaluuttana käytettyä karkkia.

Sama ryhmä taistelumoodissa. Kohta klovni bodyslammaa grubbin magusta.

Useampi tunti menee että kaikki paikat saa tutkittua, maan karkit toisen ulottuvuuden jättirohmuilta pelastettua ja sisarus pelastettua.

CQ2 alkaa tuotapikaa siitä mistä edellinen jäi: ulkonäkö ja pelimekaniikka ovat pysyneet aika lailla samoina (joitain muutoksia tehty taistelusysteemiin), samoin suoritettavat tehtävät ovat aika lailla samantyylisiä, mutta juoneen on laitettu lisää tvistiä: hammaslääkäri Orel White DDS inhoaa halloweenia ja aikamatkailun ja magian avulla hävittääkin koko juhlan, joten Reynold ja Wren joutuvat myös matkustelemaan niin menneisyyteen kuin tulevaisuuden hammashygienia-utopiaan (joka muilta osin on lähempänä totalitaristista cyberpunk-dystopiaa) laittaakseen ajan virran taas kuntoon ja pelastaakseen halloweenin.

Pakenemme scifivankilasta. Ryhmän koostumus yhä sama, mutta nyt minun Reynoldini on 
pukeutunut velhoksi ja Halley Jeffersoniksi koska tarvitsen velhon loistesauva-kykyä.

Peli on toteutettu värikkään sarjakuvamaisesti ja vaikka siinä onkin toisteisuutta aika runsaasti (siinä määrin että en suosittelisi pelaamaan pelejä peräkkäin, tai koko peliä läpi yhdellä istumalla) niin se kuitenkin etenee hyvin, missään kohdassa ei tarvitse jumittaa kohtuuttoman pitkään.
Ja yleinen vaikeustaso on tosiaan mukavan leppoisa kun vähän ajattelee mitä tekee (mikä on myös ihan hyvä sen puolesta että ainakaan PC-näppiksellä ohjattavuus ei ole ihan huippua, joskus haasteena on osua oviaukkoon tai liikkua portaita ylös...)
Tutkittavaa riittää kivasti, animaatioita katselee mielellään (erityisplussa tyylikkäästä lopetuksesta kakkospelin krediittilistan toteutuksessa) ja muutenkin tämä on seikkailupelien ystäville oikein mainio hyvän tuulen peli.