Pär Lagerkvist - Pyhiinvaeltaja-sarja

Ruotsalaisen nobelistin Pär Lagerkvistin kirjoihin tutustuin pari kolme vuotta sitten ja kun Barabbas ja Kääpiö tekivät hyvän vaikutuksen olen pikkuhiljaa kerännyt melkein koko suomennetun proosatuotannon hyllyyni. Kovin suuria investointeja se ei ole vaatinut, Lagerkvist on ilmeisesti sen verran epämuodikas kirjailija että kun näitä kirjoja on vastaan tullut niin ne ovat yleensä irronneet parilla eurolla.
Nyt kun löysin viimeisenä Pyhän maan niin luin sitten varsin leppoisalla tahdilla neljän pienoisromaanin Ahasverus/pyhiinvaeltaja -sarjan läpi. Yksittäiset osat ovat järjestyksessä Sibylla, Ahasveruksen kuolema, Pyhiinvaeltaja merellä ja Pyhä maa, ja ainakin ensimmäinen on kyllä luettavissa myös itsenäisenä teoksena, en tiedä onko Lagerkvistilla ollut silloin mielessä laajentaa (sillä on myös eri kääntäjä, Mika Waltari, kun muut osat on kääntänyt Eila Pennanen).

Kaikki lukemani Lagerkvistit (kuuden jo mainitun lisäksi vielä Mariamne) sijoittuvat historiaan, joskus tarkemmin määriteltyyn ja joskus hyvin epämääräiseen. Tämän sarjan ensimmäisessä kirjassa eletään kai jotain 200-300-lukua, Delfoin oraakkeli on yhä voimissaan ja vaeltava juutalainen Ahasverus on kysymässä neuvoa, ja loput kolme kirjaa sijoittuvat taas jonnekin epämääräiselle keskiajalle ja päähenkilöksi nousee pyhiinvaeltaja Tobias, joka tulee jostain ja on matkalla jonnekin syistä joista ei ole aivan selvillä itsekään (Ahasverus esiintyy myös toisessa kirjassa ja Sibyllan aihelmia käsitellään kyllä myös myöhemmissä osissa). Kirjojen lähestymistapa aikoihinsa on enemmän symbolinen ja psykologinen, mitään erityisiä harjoituksia historiallisen realismin suuntaan ei tehdä.

Historiallisen realismin sijasta käsitellään uskoa, Jumalaa ja muita kristinuskoon liittyviä teemoja, kuten Lagerkvistin muissakin kirjoissa, henkilöitä myöten; Barabbas-kirjan päähenkilö on rikollinen joka vapautettiin kun Jeesus ristiinnaulittiin, Mariamnessa päähenkilönä on kuningas Herodes jas tässä neljän kirjan sarjassa esiintyvät sekä vaeltava juutalainen Ahasverus että Neitsyt Maria monissa muodoissa.
Flannery O'Connor kuvasi USAn etelävaltioita termillä "Christ-haunted" ja sama termi pätee myös Lagerkvistin kirjoihin; näissä kirjoissa Jumala kummittelee jossain aivan näkökentän rajoilla mutta sitkeästi, kovin sitkeästi, ja elämän ristiriitaisuus johtaa sitten mysteerin kokemukseen. Sekä Barabbas että Ahasverus näkevät Jeesuksen ristiinnaulitsemisen vain ohimennen eivätkä pidä sitä silloin merkityksellisenä mutta tapahtuma muuttaa silti molempien elämän peruuttamattomasti. Kirjoissa lähestytään usein apofaattista teologiaa, vanhat, tiukat ja helpot käsitykset on pakko hylätä ja toisaalta Jumala ilmenee myös siellä minne inhimillinen käsityskyky ei ole tottunut sitä sijoittamaan.


Pidän kyllä näistä kaikista, Lagerkvistin tyyli on hyvin kirkas, hiottu ja selkeä ja kirjat kuitenkin moniulotteisia ja ajatuksia herättäviä. Pyhiinvaeltaja-sarjan mikään yksittäinen kirja ei nouse Barabbaan tai Kääpiön tasolle mutta kokonaisena sarjana on enemmän kuin osiensa summa.