Ruotsalaisen nobelistin Pär Lagerkvistin kirjoihin tutustuin pari
kolme vuotta sitten ja kun Barabbas ja Kääpiö tekivät hyvän vaikutuksen
olen pikkuhiljaa kerännyt melkein koko suomennetun proosatuotannon hyllyyni.
Kovin suuria investointeja se ei ole vaatinut, Lagerkvist on ilmeisesti
sen verran epämuodikas kirjailija että kun näitä kirjoja on vastaan
tullut niin ne ovat yleensä irronneet parilla eurolla.
Nyt kun
löysin viimeisenä Pyhän maan niin luin sitten varsin leppoisalla
tahdilla neljän pienoisromaanin Ahasverus/pyhiinvaeltaja -sarjan läpi.
Yksittäiset osat ovat järjestyksessä Sibylla, Ahasveruksen kuolema,
Pyhiinvaeltaja merellä ja Pyhä maa, ja ainakin ensimmäinen on kyllä
luettavissa myös itsenäisenä teoksena, en tiedä onko Lagerkvistilla
ollut silloin mielessä laajentaa (sillä on myös eri kääntäjä, Mika
Waltari, kun muut osat on kääntänyt Eila Pennanen).
Kaikki
lukemani Lagerkvistit (kuuden jo mainitun lisäksi vielä Mariamne)
sijoittuvat historiaan, joskus tarkemmin määriteltyyn ja joskus hyvin
epämääräiseen. Tämän sarjan ensimmäisessä kirjassa eletään kai jotain
200-300-lukua, Delfoin oraakkeli on yhä voimissaan ja vaeltava
juutalainen Ahasverus on kysymässä neuvoa, ja loput kolme kirjaa
sijoittuvat taas jonnekin epämääräiselle keskiajalle ja päähenkilöksi
nousee pyhiinvaeltaja Tobias, joka tulee jostain ja on matkalla jonnekin
syistä joista ei ole aivan selvillä itsekään (Ahasverus esiintyy myös
toisessa kirjassa ja Sibyllan aihelmia käsitellään kyllä myös
myöhemmissä osissa). Kirjojen lähestymistapa aikoihinsa on enemmän
symbolinen ja psykologinen, mitään erityisiä harjoituksia historiallisen
realismin suuntaan ei tehdä.
Historiallisen realismin
sijasta käsitellään uskoa, Jumalaa ja muita kristinuskoon liittyviä
teemoja, kuten Lagerkvistin muissakin kirjoissa, henkilöitä myöten;
Barabbas-kirjan päähenkilö on rikollinen joka vapautettiin kun Jeesus
ristiinnaulittiin, Mariamnessa päähenkilönä on kuningas Herodes jas
tässä neljän kirjan sarjassa esiintyvät sekä vaeltava juutalainen
Ahasverus että Neitsyt Maria monissa muodoissa.
Flannery O'Connor
kuvasi USAn etelävaltioita termillä "Christ-haunted" ja sama termi pätee
myös Lagerkvistin kirjoihin; näissä kirjoissa Jumala kummittelee
jossain aivan näkökentän rajoilla mutta sitkeästi, kovin sitkeästi, ja
elämän ristiriitaisuus johtaa sitten mysteerin kokemukseen. Sekä
Barabbas että Ahasverus näkevät Jeesuksen ristiinnaulitsemisen vain
ohimennen eivätkä pidä sitä silloin merkityksellisenä mutta tapahtuma
muuttaa silti molempien elämän peruuttamattomasti. Kirjoissa lähestytään
usein apofaattista teologiaa,
vanhat, tiukat ja helpot käsitykset on pakko hylätä ja toisaalta Jumala
ilmenee myös siellä minne inhimillinen käsityskyky ei ole tottunut sitä
sijoittamaan.
Pidän kyllä näistä kaikista, Lagerkvistin tyyli on hyvin kirkas,
hiottu ja selkeä ja kirjat kuitenkin moniulotteisia ja ajatuksia
herättäviä. Pyhiinvaeltaja-sarjan mikään yksittäinen kirja ei nouse
Barabbaan tai Kääpiön tasolle mutta kokonaisena sarjana on enemmän kuin
osiensa summa.
10 kommenttia:
Minä luin joskus jonkin näistä sarjan kirjoista, jossa oltiin jossain vuorimökissä ja siinä oli joku ritari tai mikä lie ollut. Kirjan loppu oli hieno ja tunnelma ihan kiehtova.
Sittemmin luin Pyhä maa -romaanin ja siinäkin tunnelman ja hyljätyn temppelin kuvaus oli vaikuttava. Lopun osuus meni hieman laahaavaksi, mutta olihan siinäkin oma jännä tunnelmansa.
Määttiijjä luen joskus koko sarjan.
Eka kirja kuulostaa tuolta kakkososalta, Ahasveruksen kuolema, ja hyljätyn temppelin luin olevan saman kuin Sibyllassa vielä käytössä olevan. Ja se loppu tosiaan uhkasi karata vähän turhankin korkealentoiseksi mutta kyllä se silti jotenkin kasassa pysyi...
Joo, osat voi lukea itsenäisinä teoksina mutta parempi tämä on sarjana.
Ostin kirpparilta pari Selma Lagerlöfin teosta, hänellä lienee myös nobel, minä vuonna P.L on saanut nobelin?
1951, eli vähän tuoreempi Nobelisti kuin Lagerlöf, ja 50-60-luvuilla valtaosa suomennoksista on tehty.
Pitänee siis tutustua :)
Tuntemukseni Lagerkvistista ovat juuri samoja, joita kuvailet. Muistan parhaiten Kääpiön, jonka olen lukenut alkukielisenä (Dvärgen).
Lagerkvist alkukielisenä olisi kiinnostava, ruotsia en kuitenkaan niin hyvin osaa että lähtisin kokeilemaan...
Kääpiössä uskonkysymykset eivät olleet niin voimakkaasti esillä kuin muussa lukemassani tuotannossa mutta erinomainen oli sekin. Jos siis kestää lukea kirjoja joiden päähenkilö on sosiopaatti...
Lagerkvist on yllättävän helppoa lukea ruotsiksi. Luin joitakin hänen kirjojaan jo, kun olin keskikoulussa (siis ruotsiksi).
Mulla menee hieman nämä ruotsalaiset "laagerit" sekaisin. Ensin luettuani tämän jutun yhdistin kirjailijan Selma Lagerlöfiin, jolta olen joskus opintojani varten tullut lukeneeksi yhden kirjan alkukielellä, myöskin uskonnollisteemaisen. Kirjan nimea en saa mieleeni. Tähän Per Lagerkvistiin en olekaan vielä tutustunut. Mielenkiintoiselta kuulostaa tämä Pyhiinvaealtaja-sarja. Jännä yhteensattuma, että molemmat ruotsalaiset Lager-alkuiset nobelistit ovat kirjoittaneet hyvin uskonnollisista aiheista.
Lagerlöfiä on tullut luettua vain Nilsin matkan villihanhien seurassa verran, pitäisi varmaan enemmänkin.
Lähetä kommentti