Helmikuun luetut

Paolo Giordano - Alkulukujen yksinäisyys
Grazia Deledda - Marianna
Arthur Schnitzler - Unikertomus
Unto Kupiainen - Sotarunot
Dina Rubina - Kaksiosainen sukunimi
Merethe Lindstrøm - Days in the History of Silence
Jarl Hemmer - Viljan valtakunta
Erich Kästner - Lisen ja Lotten salaisuus
Somaya Ramadan - Leaves of Narcissus
Haruki Murakami - Miehiä ilman naisia
Giovanni Papini - Gog
Almudena Solana - The Curriculum Vitae of Aurora Ortiz

Missäköhän vaiheessa minä olenkaan nuo kaikki lukenut? Pitäisiköhän katsoa vaihteeksi vaikka joku leffa?
Lukuhaasteet etenevät pikkuhiljaa, runohaaste saatiin alkuun, novelleja tulee, Frau-kirjailijoita tulee ja Helmet-haastekin täyttyy vielä tasaista tahtia (yhden kirjan jätin tosin jo liittämättä siihen kun ei se oikein luontevasti sopinut mihinkään jäljelläolevaan kohtaan), kohta pitää ehkä jo oikeasti harkita millä kirjoilla saa puuttuvia kohtia.
Ja vaikka huomenna alkaa paastonaika ei se minulle tarkoita lukemisesta tai bloggaamisesta paastoamista (koska täähän on melkein karitatiivista toimintaa, vai mitä), eli luettavaa riittää ja ehkä jotain muutakin kirjallisuusaiheista juttua. Ainakin blogistanian kirjapalkintojen jako 11.3. keskustan Akateemisessa.

	mies	nainen	muu
englanti	87	90	2	179
suomi	46	36		82
ranska	32	10	2	44
japani	34	9		43
saksa	36	3		39
italia	33	1		34
ruotsi	21	9		30
venäjä	24	3	1	28
norja	12	2		14
tsekki	12	1		13
espanja	8	2	1	11
arabia	5	1	1	7
puola	3	3		6
unkari	5		1	6
tanska	5	1		6
viro	4			4
portugali	2	2		4
kiina	3	1		4
islanti	2		2	4
slovenia	2		1	3
slovakia	2	1		3
muu			3	3
serbo-kroatia	2	1		3
hollanti	1	1		2
kreikka	2			2
iiri			1	1
turkki	1			1
latina		1		1
albania	1			1
urdu	1			1
bulgaria			1	1
latvia	1			1
malta	1			1
	388	178	16	582

----------------------
FB-kanavalla puhuttua:

""We may be sure that the characteristic blindness of the twentieth century - the blindness about which posterity will ask, "But how _could they have thought that?" - lies where we have never suspected it, and concerns something about which there is untroubled agreement between Hitler and President Roosevelt or between Mr. H.G.Wells and Karl Barth.
None of us can fully escape this blindness, but we shall certainly incrase it, and weaken our guard against it, if we read only modern books. Where they are true they will give us truths which we half knew already. Where they are false they will aggravate the error with which we are already dangerously ill. The only palliative is to keep the clean sea breeze of the centuries blowing through our minds, and this can be done only by reading old books.
Not, of course, that there is any magic about the past. People were no cleverer then than they are now; they made as many mistakes as we. But not the _same_ mistakes. They will not flatter us in the errors we are already committing; and their own errors, being now open and palpable, will not endanger us.
[...] To be sure, the books of the future would be just as good a corrective as the books of the past, but unfortunately we cannot get at them."

C.S.Lewisin alkusanoista St Athanasiuksen On the Incarnationiin." (tämän siteerasin sitten myös tuohon Gog-postaukseen kun se siihen osui)

"Tänään on muuten 150 vuotta Japanin modernin kirjallisuuden isän Natsume Sosekin syntymästä. https://hdcanis.blogspot.fi/search/label/Natsume%20Soseki "

"Ai niin, lainasin taas kirjastosta nipun Suomen parasta kulttuurilehteä, eli Urheilulehteä, ja nyt fiilistelen viime vuoden viimeisen numeron, Suomi 100 vuotta -juhlanumeron parissa. Jossa pompöösien juhlapuheiden ja yleisen hymistelyn sijaan keskitytään olennaiseen, eli mm. urheilupomojen haukkumiseen, suojeluskuntiin, politiikkaan, urheilupomojen haukkumiseen, bisnekseen ja Pervitiniin. Ja urheilupomojen haukkumiseen.
"Suomen huippu-urheilun upean tarinan tärkein opetus on hukattu. Suomi on seurannut urheilijoitaan sata vuotta tajuamatta mitä näkee. Surullisinta on, että urheilu itsekään ei tunnu oivaltavan sitä varsinaista perintöä, mikä huippuosaamista tuottaneiden urheilijoiden urasta olisi jälkipolville jäänyt."

Okei, onhan tämä usein liioitellunkin poleemista ja haastavaa, mutta sitä minä journalismilta odotankin, en epämääräistä hyminää siitä kuinka loistavaa kirjallisuus onkaan ja kuinka vielä paljon loistavampaa se olisikaan jos sille syydettäisiin lisää rahaa."

"Novellihaasteessa tuli nyt liian kova haaste vastaan: Samuel Delanyn Aye, and Gomorrah.
Delany kirjoittaa novellejaan kunnon "huku tai ui"-periaatteella, paiskaten lukijan keskelle tilanteita ja keskusteluja joissa ei pahemmin ekspositiota käytetä ja liikoja selitellä, ja kussakin novellissa on luultavaa että ainakin osa sanastosta ei tarkoita sitä mitä se nykyisessä normaalikielessä tarkoittaa.
Ja lisähaastetta tulee siitä että Delany kirjoittaa scifiä, eli tilanne saattaa sijoittua vaikkapa galaksin reunalla olevalle avaruusalusten korjaustelakalle ja aiheena vaikkapa psykopaattiset telepaatit, tai maapallon suurkaupungista toiseen liikkuvat avaruuskadetit ja näihin liittyvä fetisistialakulttuuri...tai jotain, en ole kauhean varma tuosta jälkimmäisestä. Ja seuraavassa novellissa jotain ihan muuta. Näitä lukiessa tulee ikävä niitä fantasiatrilogioita joiden ensimmäisellä aukeamalla on kartta.

Joku viikko sitten sinnittelin kolme neljä novellia ja laitoin hyllyyn jäähtymään, nyt vähän matkaa luin parin alkua ja totesin että elämä taitaa olla liian lyhyt.
Sinänsä harmi, kun muut lukemani Delanyn kirjat ovat olleet erinomaisia."