En osallistunut tänään lukumaratonille, mutta muuten vaan luin mm. tämän loppuun.
Eva ja Simon ovat vanheneva aviopari, ja Simonia vaivaa jo ilmeisesti vanhuusajan dementia, hän on lakannut puhumasta. Jo aikuiset tyttäret ovat sitä mieltä että Simonille olisi parempi olla hoitokodissa, Eva ottaa hakupaperin ja "unohtaa"sen: tyttäret hermostuivat myös siitä, että kodissa siivousapuna ollut Marija, joka oli ollut työssään taitava ja mukava, lähestulkoon perheystävä, oli äkisti erotettu eikä Eva ollut antanut oiken mitään järkevää selitystä tälle. Eipä silti, niin Eva kuin Simon olivat kumpikin vaienneet myös muista asioista, paljon toisilleen ja vielä enemmän lapsille ja nyt kun Simon on muutenkin vajoamassa hiljaisuuteen, jää Eva pääosin yksin vaikenemiseensa...
Kirjan kertojana on Eva, joka lyhyissä luvuissa paljastaa ajatuksia, aiheita ja tapahtumia mutta myös kierrellen kuin kissa kuumaa puuroa, kerronta on paljolti toteavaa muttei aina järin suoraviivaista. Yleissävy oli sen verran painostava, kliininen ja kuivakka että toisaalta teki pariin kertaan mieli jättää suosiolla kesken, mutta kuitenkin tuli jatkettua ja edettyä jopa sujuvasti, takkuamista tässä ei ollut: selvästi Merethe Lindstrøm osaa kirjoittaa (ja on siitä palkittu Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla).
Ei tämä nytkään oikein noussut "minun kirjakseni", tällainen psykopatologinen keskiluokkaisen perheen kulissien takaisten käänteiden erittely ei ole läheisimpiä aiheita, mutta onhan sillä omat faninsa, ja ihan tyytyväinen kuitenkin olen että tämä tuli luettua.
Haasteetkin edistyvät: Frau, Signora & Bibi -haaste kaipasi norjalaisedustusta (Les-Lue-Reeta ihmettelikin joskus että näitä nykynorjalaisia naiskirjailijoita tuntuu tulevan kovin niukasti suomeksi), Muuttoliikkeessä on edustettuna (Simon on jostain keski-Euroopasta, luultavasti Saksasta, ja Marija Latviasta) ja Helmet-haasteeseen saan kohdan 39. Ikääntymisestä kertova kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti