Jonkinlainen juoni tästä Olli Heikkosen esikoisrunokokoelmasta löytyy, tai ainakin selkeä rakenne, matka halki Venäjän (ilmeisesti Siperian radalla). Liike ja matkanteon rytmi tuntuvat kirjassa (niin oma kuin kerrotut viittauksen Spunikiin, Laikaan yms) mutta niille vastavoimana on myös nähtyjen ja koettujen ympäristöjen pysätyneisyys ja historian eri kerrostumien sekoittuminen: Neuvostoliitto on entinen mutta samalla yhä läsnä, ja viittauksia on kauemmaskin.
Kun tarpeeksi kauas mennään niin ihmiset ja ympäristö alkaa elää omaa rytmiään johon historialliset juonteet liittyvät hitaasti ja poistuvat yhtä hitaasti...
Venäjä- ja Siperia-mielikuvia heitellään sen verran tiheästi että alkaa mietityttää onko pohjalla kokemuksia vai tehdäänkö matka puhtaan fiktiivisesti, juurikin mielikuvien verkkoa punoen (ja onko sillä sitten niin väliäkään? Ehkä, ottaen huomioon lukijan taipumuksen omaksua fiktiotakin faktana). Toisaalta mielikuvien verkko kannattaa hyvin, teokseen ja sen matkalle on varsin helppoa päästä mukaan (tätä helppoutta ovat jotkut näköjään vähän kritisoineetkin).
Teosta on luettu Kiiltomadossa ja parissakin blogissa.
Hei vaan. Maisema ei vaihdu.
Täällä vanha filmi pyörii. Sama rahina
aamusta iltaan. Täällä hammas kasvaa
vinoon, ja niin rakennukset kopioivat toisiaan.
Siellä täällä lammas pakenee horisonttiin.
Eivätkä nämä tuoksut sinusta muistuta: salami,
seljanka ja joku muu, pistävämpi. Eivät loputtomat
puheet, kuten "reformi on viimein pantava toimeen"
ja "Tšeljabinskin Traktor pysyy sarjassa tänäkin vuonna".
Silti jokainen kiskonväli on isku.
Että pääsen lähemmäs asemaa, että pääsen lähemmäs
sinua. Edelleen filmi pyörii, mainoskatkot kelataan.
Edelleen lampaat pakenevat horisonttiin.
Kunnes niitä ei ole.
3 kommenttia:
Tämä on yksi suosikkejani, melkoisen humoristinenkin. Muistaisin jostain haastattelusta lukeneeni, että Heikkonen ei ollut käynyt Siperiassa, vaikka niin voisi kokoelman "aidosta" tunnelmasta päätellä.
Pidin tästä. Matkanteon rytmi tarttui lukijaankin. Ja kyllä, huumoria löytyi. Hurja vuodatus on Heikkosen Teoria kaikkein pienimmistä. Hullaannuin siihenkin, kuten myös Regional Exoressiin :)
Minunkin muistini sanoo että Siperian reissu oli täysin fiktiivinen.
Joo, huumoriakin löytyy.
Ja epäilin tosiaan fiktiivisyyttä kun tavalliseen matkaan kuitenkin sisältyisi ehkä runon arvoisia kokemuksia jotka ei sinänsä edustaisi Siperia-mielikuvia, joko ne oli karsittu pois tai sitten matka on tosiaan tehty Siperian ideassa :)
Lähetä kommentti