Surakan tuotannossa tuntuu korostuvan ajankierto, tässäkin kirjassa on lukuisia runoja otsikolla "... aika": Paaston, pääsiäisen, leivosen, elokuun, joulukuun, ja näissä limittyvät vuodenajat, se mitä luonnossa näkyy, ja kirkkovuoden eteneminen. Muissakin runoissa tulee kyllä esiin kirjoittajan tausta ortodoksipappina, siinä määrin että ei-ortodoksina muutamat viittaukset menivät yli hilseen, mutta aika paljon kyllä myös ymmärsin.
Tässäkin kirjassa on hetkensä.
Litania I
Oi Herra,
miten yksinkertaiseksi muutit elämäni
yksinkertaiseksi ja yksinäiseksi
niinkuin kuivahtaneen oksan
sateen harmauteen tuulen viimaan pakkasen koetukseen
tänä aamuna kuultaa aurinko rannalla
kuultaa mutta ei näy
harmaata ruskeaa punertavaa okraa
on meren hiljaisuus ikkunan takana
kuulen miten nuoret äänet
laulavat vanhaa alkumelodiaa
vierain sanoin arvoituksen kaltaisin
ja mietin tomuun palajamisen arvoitusta
johon ei ole vastausta
vain varmuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti